Kirkon diakoniarahasto tukee vuosittain lähes 350 lapsen harrastusta. Yhteistyössä Tukikummit-säätiön kanssa toteutetut avustukset ovat suuruudeltaan 200–2000 euroa lasta kohden.
Kuntien leikatessa harkinnanvaraisia avustuksiaan avun tarve kasvaa. Hakijoissa on yhä enemmän perheitä, jotka eivät muuten ole diakoniatyön asiakkaina eli joiden elämä on muuten tasapainossa, mutta lasten harrastusten maksamiseen ei ole varaa. Sana kirkon jakamista avustuksista on lähtenyt kiertämään, Kirkon diakoniarahaston sihteeri Sari Nieminen kertoo.
Tukikummit-säätiön keräämin varoin tuetaan erityisesti syrjäytymisvaarassa olevia lapsia ja nuoria. Etusijalla ovat yhden vanhemman perheessä kasvavat lapset ja nuoret.
Avustuksia myönnettäessä huomioidaan taloudellisen tilanteen lisäksi myös muut syrjäytymisen riskitekijät, kuten sairaus, lapsen koulunkäyntiongelmat, perheväkivalta tai päihdeongelma.
– Olisi toivottavaa, että lapsi ei joutuisi kärsimään ensimmäisenä siitä, jos esimerkiksi vanhempi joutuu työttömäksi tai tapahtuu jotain muuta yllättävää. Kriisitilanteissa harrastuksen merkitys voi olla lapselle erityisen suuri, Nieminen sanoo.
– Kertaluonteisilla avustuksilla ei tietenkään pystytä vaikuttamaan rakenteelliseen köyhyyteen eikä takaamaan harrastuksen jatkuvuutta, mutta lapsen elämässä yhdelläkin vuodella voi olla tulevaisuuden kannalta valtava merkitys.
Tukikummien jakamat lahjoitukset kohdistetaan aina tietylle lapselle. Avustuksia myönnetään vain sellaisiin kustannuksiin, joita ei ole saatu eikä saada katettua muualta.
– Avustuksia ei voi käyttää esimerkiksi perheen yhteiseen virkistystoimintaan. Tukikummit toimivat myös täysin vapaaehtoispohjalta – mitään keräyskustannuksia ei ole, kaikki rahat toimitetaan lyhentämättömänä tietyn lapsen tiettyyn tarpeeseen, Nieminen sanoo.
Ilmoita asiavirheestä