Kysyimme viideltä kirjoittamisen ammattilaiselta, mikä kristinuskoon liittyvä kirja on tehnyt heihin erityisesti vaikutuksen. Raamattu oli suljettu pois vastausvaihto ehdoista.
Pauliina Rauhala, kirjailija
Valintani: Tony Dunderfelt & Martti Mäkisalo: Apokalypsis. Maailmanlopun pelot ja uuden maailman unelmat. Dialogia Oy 1999.
Tämä parikymmentä vuotta vanha kirja oli aikoinaan hyvin tärkeä uskonnollisten teemojen pohdinnoissani. Se laajensi monet kysymykset universaaleiksi. Teoksessa tarkastellaan valittuna olemisen kaipuuta ja mustavalkoista historiankäsitystä, jossa hyvät taistelevat pahoja vastaan. Maailmanlopun odotukseen liittyy paitsi yhteiskunnallista, sosiaalista ja maailmankatsomuksellista epävarmuutta sekä ahdinkoa, myös henkilökohtaisesti koettua vainoa ja pettymystä. Teos löytyy uusimman romaanini lähdeluettelosta.
Irja Aro-Heinilä, pappi, teologian tohtori, runoilija
Valintani: Hilja Haahti: Maksoi mitä maksoi. Otava 1944.
Pienviljelijäkodin peräkamarissa oli pikkuinen kirjahylly ja siinä metrin verran kirjoja, kaikki Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen kustantamia. Ne eivät niin kiinnostaneet, mutta oli yksi, joka kiehtoi: Hilja Haahden romaani. Ihailin valtavasti siinä esitettyjä lähetystyöntekijöitä ja heidän lapsiaan. Toivoin itse olevani sellainen, vaikka tajusin, ettei minulla pienistä lähtökohdista olisi mitään mahdollisuutta lähetystyöhön.
Parikymmentä vuotta kirjan lukemisen jälkeen pakkasin tavaroita tynnyreihin. Olin lähdössä mieheni ja kolmen lapseni kanssa lähetyskentälle Keniaan. Olimme sen ajan ajattelun mukaan liian vanhoja lähtijöiksi, vähän yli kolmikymppisiä, mutta halusimme päästä Afrikkaan, maksoi mitä maksoi. Runsaat kymmenen vuotta tämän jälkeen professori Juha Seppo esitteli minulle tutkimusaiheeksi kirjailija Hilja Haahtea. Olin haltioissani. Tämän teen, viis hinnasta! Syntyi väitös, jonka nimenä on lause Maksoi mitä maksoi -romaanista: Sinä olet viisas tyttö, mutta Jumala on viisaampi (Helsingin yliopisto 2005).
Haahden luoma ihanteellinen kuva kaikkensa uhraavasta kristitystä naisesta on ohjannut ajatteluani. Se on ollut kenties tiedostamattani ponnahduslauta naisten parissa tehtävään työhön Tansanian Morogorossa. Ihanteellisuus on nyt mennyt menojaan, uhriajatukset rapisseet ja kristityn naisen kuva muuttunut maanläheiseksi, mutta lukuelämystä ja sen tuomia vaikutuksia ei voi kiistää.
Antti Heikkinen, toimittaja, kirjailija
Valintani: Veikko Huovinen: Puukansan tarina. Otava 1984.
Pidän tätä Veikko Huovisen kirjaa omalla laillaan hyvinkin kristillisenä teoksena. Siinä korostuu tarkoituksenmukaisuus, luominen, elämän kiertokulku ja elämän jatkuminen. Kovasti se pistää myös ajattelemaan ihmisen, niin massan kuin yksilönkin, merkitystä tai merkityksettömyyttä, sitten lopulta. Metsä on monelle suomalaiselle jumalallinen elementti, ja Huovisen kirjan jälkeen sellaista näkemystä on syytä pohtia kunnioittavasti.
Jaakko Heinimäki, päätoimittaja, kirjailija
Valintani: Karl Rahner: Söinpä tahi nauran. Suom. Kaarlo Kalliala. Herättäjä-Yhdistys 1991.
Tämä on pieni kirja armon kokemisesta arjessa. Sen jokainen rivi on pakattu täyteen syvää teologista elämänymmärrystä. Rahnerin ignatiaaninen hengellisyys puskee läpi kaikkein arkisimmista asioista. Kirjassa on riemastuttavat luvut esimerkiksi nukahtamisen ja syömisen teologiasta.
Päivi Huuhtanen-Somero, estetiikan, kirjallisuustieteen ja taidekasvatuksen dosentti, kirjailija ja retriitinohjaaja
Valintani: Rakel Liehun Runot 1974–1997. WSOY 2002.
Teos on minulle jatkuvasti lukemisen ja löytöjen ilo. Runoilija Rakel Liehu on älyllinen ja älynkin rajat rikkova metafyysikko, olemisen mysteerin kuvaaja. Sanat taipuvat kuvioiksi, kirjaimiksi ja aukoiksi. Miten ilmaista äärellisessä ääretöntä?
Lue myös:
Pääkirjoitus: Kirjan kriisi on myös kirkon kriisi
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.