Ilmajoen kirkkoherra Kari Mantere koki neljä vuotta sitten rankan pysäytyksen saatuaan aivoinfarktin. Kuoleman rajoilla käynyt mies sai kokemuksestaan uutta voimaa.
Elettiin aprillipäivää vuonna 2011. Tuolloin Lappajärven kirkkoherrana työskennellyt Kari Mantere oli matkalla poikansa kanssa Ilmajoelta Lappajärvelle vihkimään seurakunnan kappelissa avioon astuvaa paria. Mantere tunsi olonsa huonovointiseksi, sillä kuumeinen flunssa oli vaivannut jo parisen viikkoa.
– Oloni oli hutera, ja pyysin poikaani lähtemään kuskiksi, sillä halusin hoitaa sovitun tehtävän, Mantere muistelee.
Infarkti iskee
Pariskunnan vihkiminen sujui vahvalla ammattitaidoilla. Takaisin tultaessa miehen vointi kuitenkin huononi.
– Mietin poikani kanssa, pitäisikö mennä suoraan sairaalaan, sillä oloni oli todella erikoinen. Päätimme kuitenkin ajaa kotiin Ilmajoelle.
Kotipihassa Mantere ei jaksanut edes sulkea auton ovea. Onneksi miehen vaimo oli samaan aikaan hakemassa kotoa työtavaroitaan.
– Hän istutti minut takaisin autoon, ja lähdimme terveyskeskukseen. Sinne päästyämme minulta meni taju. Sain aivoinfarktin.
Kirkkoherran maatessa Seinäjoen keskussairaalaan kiitävässä ambulanssissa tajuttomana saivat omaiset karun ilmoituksen: perheen pää menehtyy tai jää halvaantuneeksi.
– Ennuste oli todella synkkä, mutta onneksi näin ei käynyt. Sain myöhemmin kuulla, että hoitohenkilökunta oli käyttänyt uudenlaista liuotusmenetelmää niin sanotusti viimeisenä yrityksenä. Se tuotti tulosta, Mantere kertoo.
Nopea kuntoutuminen
Vaikka Mantere oli aluksi täysin halvaantunut, alkoivat liikeradat palautua nopeasti. Mies teki ensimmäisiä pyörälenkkejä jo kuukauden kuluttua.
– Otin tavoitteekseni päästä pyöräilemään mahdollisimman pian noin viiden kilometrin matkan Koskenkorvan pesäpallostadionille. Se onnistui lyhyempien lenkkien jälkeen vajaat kaksi kuukautta sairastumiseni jälkeen. Vaimoni haki minut kuitenkin autolla pois, sillä matka yhteen suuntaan oli riittävä.
Mantere palasi töihinkin nopeasti.
– Sairauslomani päättyi heinäkuun lopussa, eli toipuminen eteni erittäin hyvin. Minulle ei myöskään jäänyt mitään mainittavia oireita.
Autuas kokemus
Mantere koki tajuttomuutensa aikana vahvan elämyksen. Kokemus oli samantapainen kuin hänen ollessaan nuorena lähellä hukkumista.
– Näin valon. Tunsin samalla suunnatonta rauhaa, lämpöä ja hyvää mieltä. En ollut kipeä, oloni oli sanoinkuvaamattoman autuas.
Tajunnan palattua Seinäjoen keskussairaalassa oli tunnetila täysin erilainen.
– Niin erikoiselta kuin se tuntuikin, olin jopa ärtynyt joutuessani takaisin tähän maailmaan.
Kova kokemus poikii usein hyvää, niin kävi Mantereenkin kohdalla.
– Iloitsen aivan arkipäiväisistä asioista ja tapahtumista. Jokainen aamu on minulle uusi ihme. Tapahtunut myös lähensi minua ja perhettäni entisestään, vaikka olimme jo aiemmin läheisiä. Olen erittäin onnellinen vaimostani, neljästä lapsestani ja kahdesta lapsenlapsestani.
– Olen myös kertonut kokemuksistani muutamille omaisensa menettäneille. Heidän siitä saamansa voima lämmittää mieltäni.
Kirkkoherralla riittää tapahtuneesta huumoriakin.
– Olemme avioon astuneen pariskunnan kanssa vitsailleet, että heidän vihkimisensä oli minulle niin kova paikka, ettei pää pysynyt mukana, Mantere hymyilee.
”Hautausmaa on täynnä korvaamattomia ihmisiä”
Mantere muistuttaa, että sairaudet on otettava tosissaan ja niitä on hoidettava.
– Hautausmaa on täynnä korvaamattomia ihmisiä. On äärimmäisen tärkeää hoitaa niin flunssa kuin muutkin vaivat ajoissa. Olen patistanut seurakunnassamme oireilevat henkilöt kotiin hoitamaan itsensä kuntoon, sillä työ ei ole terveyttä tärkeämpää.
Kari Mantere nauttii työstään. Muutaman vuoden myös Lappajärven kirkkoherrana työskennellyt mies tuntee suura iloa nähdessään ihmisten selviytyvän vaikeuksistaan.
– Varsinkin kun nuoret ja nuoret aikuiset saavat tukevaa maata jalkojen alle, tuntuu se hyvältä.
Kirkkoherralla on mainio esimerkki, kuinka syrjäytynyt nuori palasi äärirajoilta.
– Hän oli tehnyt monenlaisia rikoksia. Myös huumeet ja alkoholi olivat vahvasti kuvioissa. Pelkäsin usein homman päättyvän todella huonosti.
Eräänä päivänä Mantere sai nuorukaiselta puhelun. Se tuli oikeussalista.
– Hän soitti kysyäkseen, mitä rippikoulussa puhuttiin armosta. Nuori mies oli hämmentynyt saatuaan vain yhdyskuntapalvelua, eikä ehdotonta vankeutta. Hän tuli pian sen jälkeen keskustelemaan kanssani, ja alkoi pohtia olisiko tällä kaikella tarkoitus. Tänä päivänä hänen asiansa ovat selkeästi paremmalla mallilla.
Mantereella on myös toinen esimerkki elämän etenemisestä.
– Kun nuoresta pariskunnasta toinen menehtyy, on se kova paikka. Kun elämä kuitenkin etenee, ja yksin jäänyt löytää uuden kumppanin rinnalleen, tuntuu se todella hienolta. Tunnen tuollaisissa tilanteissa suura iloa ja kiitollisuutta Jumalan hyvyyttä kohtaan.
Kuva: Tomi Olli. Pesäpallokatsomo on kirkkoherra Kari Mantereelle tuttu paikka. Mies seuraa kauden aikana satakunta peliä junioreista pääsarjaan. Kuva on kahvipaussilta naisten Superpesiksen ottelusta Lapuan Virkiä – Jyväskylän Kirittäret. Kuvassa myös Kirittärissä pelaava tytär Aino-Kaisa Mantere.
Ilmoita asiavirheestä