”Uudenlainen iltajumalanpalvelus kiinnosti kahdeksaasataa kaupunkilaista.”
”Messua suunnitelleet sanovat tahtovansa puhua kaupunkikulttuurissa elävälle tämän päivän kielellä ja välineillä.”
”Cityihmisiä houkutellaan nyt Helsingissä omaan messuun, epäilijän ja epävarman uudenlaiseen iltajumalanpalvelukseen”.
Näillä sanoilla Kotimaa luonnehti historian ensimmäistä Tuomasmessua, joka järjestettiin Mikael Agricolan kirkossa Helsingissä 25 vuotta sitten, 10. huhtikuuta 1988. Tuon messun myötä kirkon liturginen yhtenäiskulttuuri alkoi murtua.
Tuomasmessun kotisivujen mukaan messu haluaa yhä olla modernia liturgiaa ja vanhan kirkon perinnettä yhdistelevä ”avaran hengellisyyden luterilainen jumalanpalvelus”, joka toivottaa mukaan erityisesti ”epäilevät, etsijät ja uskossaan arat”.
Vapaaehtoisten panos on merkittävä
Helsingin Tuomasyhteisö järjestää Tuomasmessuja säännöllisesti samassa Agricolan kirkossa, josta kaikki sai alkunsa. Messut televisioidaan internetissä. Lisäksi Tuomasmessuja vietetään seurakunnissa eri puolilla Suomea. Messu on onnistuttu viemään myös ulkomaille.
Tuomasmessulle ovat tyypillisiä uudet hengelliset laulut. Myös virsiä lauletaan, mutta urkuja käytetään harvoin. Musiikkia tahdittavat kuoro, esilaulajat ja yhtye. Tuomasmessun erikoisuus ovat myös kymmenet vapaaehtoiset. Heitä on rukous- ja ehtoollisavustajina, muusikoina, tekstinlukijoina, järjestely- ja keittiötehtävissä, tulkkeina ja lastenohjaajina.
Helsingissä Tuomasmessu kokoaa viikoittain 500–600 ihmistä. Vuonna 2011 peräti joka neljäs Suomen kirkon seurakunta järjesti Tuomasmessun ainakin kerran. Kyselytutkimuksissa monet kirkon työntekijät kertovat saaneensa ajatteluunsa vaikutteita Tuomasmessun hengellisyydestä.
Kaikki odotukset ovat ylittyneet
Tuomasmessun suunnittelussa olivat aikanaan keskeisessä roolissa teologian tohtori Miikka Ruokanen ja pastori Olli Valtonen.
Nyt, 25 vuotta myöhemmin, Valtonen toteaa Tuomasmessun ylittäneen kaikki odotukset.
– Ihmeellisellä tavalla Tuomasmessusta tuli toimiva jumalanpalvelusyhteisö. Kansainvälisesti katsoen Tuomasmessu on ollut osa uuden ajan reformaatioliikettä, joka tunnetaan nimellä ”emerging church” (kehittyvä kirkko).
Valtosen mielestä ihmisten pitäisi saada valita seurakuntansa itse. Näin Tuomasmessu voisi olla yksi Helsingin seurakunnista.
– Toivoisin, että luterilaisten kesken ruvettaisiin ”kilpailemaan sieluista”. Se luo mosaiikkia, hyvää erilaisuutta.
Paljon aisteihin vetoavia elementtejä
Vakiintumisestaan huolimatta Tuomasmessu on edelleen useimmille suomalaisille tuntematon. Miten messua luonnehtii Tuomasyhteisön hallituksen jäsen, professori Petri Luomanen?
– Tuomasmessu on ekumeenisluontoinen messu, jossa on musiikki vahvasti mukana. Kirkkosalissa on sivualttareita, joille voi käydä jättämässä rukouspyyntöjä. Niiden ääressä voi myös meditoida ja rukoilla, Luomanen tiivistää.
1990-luvun messu-uudistus ei Luomasen mielestä muuttanut tavallista messua riittävästi.
– Myös uudistettu luterilainen messu keskittyy vahvasti sanaan. Tuomasmessussa on saarnan lisäksi useita tapoja ilmentää hengellisyyttä. Se ei ole pelkästään älyllistä pohdintaa.
Eri aisteihin vetoavia Tuomas-elementtejä ovat Luomasen mukaan esimerkiksi monipuolinen musiikki, sivualttarit, tuohuksien sytyttäminen, toisten kanssa yhdessä rukoileminen, öljyllä voitelu ja sielunhoidolliset keskustelut.
Kokeileva messuyhteisö
25-vuotias tietää yleensä, mikä hänestä isona tulee. Tuomasmessu kokoaa ihmisiä, mutta se ei ole seurakunta. Mikä on sen teologinen identiteetti?
Tuomasyhteisön papin Pirjo Kantalan mielestä Tuomasmessun ympärille kokoontuvat ihmiset ovat seurakunnan sijaan messuyhteisö. Vaikka Tuomasmessu on osa kirkon hengellistä maisemaa, lahjoitusvaroilla ja Helsingin seurakuntayhtymän pienellä tuella toimiva yhteisö ei oikein solahda kirkon rakenteeseen.
– Vaikka olemme tavallaan osa Helsingin tuomiokirkkoseurakuntaa, olemme myös tietyllä tavalla ulkopuolisia. Silti en pidä Tuomasmessua kirkko-opillisena ongelmana vaan mahdollisuutena. Tuomasmessu on eräänlainen laboratorio. Jos kirkolta löytyisi halua, niin toimisimme toki mielellämme vaikkapa kokeiluseurakuntana.
Tällä Kantala tarkoittaa sitä, että Tuomasmessu voi kokeilla monia asioita, jotka seurakunnissa eivät olisi mahdollisia.
Hengellinen monokulttuuri?
Koska Suomen kirkko jakautuu alueellisiin seurakuntiin, ajatus samanhenkisiä kokoavista henkilöseurakunnista on koettu teologisesti vaikeaksi.
Alueellisiin seurakuntiin jakautuvan kirkon idea on, että kirkko kokoaa yhteen kaikki alueen hengellisesti eri tavoin ajattelevat ihmiset, selvittää Tampereen emerituspiispa, dogmatiikan dosentti Juha Pihkala.
– Tällöin yhteisö kasvaa Kristuksesta käsin, ei sen jäsenten hengellisistä tai teologisista mieltymyksistä käsin.
Pihkalan mukaan alkuperäisen ideansa mukainen Tuomasmessu voi hyvin liittyä alueelliseen eli parokiaaliseen malliin, ja siten sitä on myös sovellettu ympäri Suomea.
Omaksi yhteisökseen järjestäytynyt Tuomasmessu sen sijaan sotii Pihkalan mielestä kirkon teologisia ja kirkko-opillisia lähtökohtia vastaan.
– Siitä on jo syntynyt tai ainakin syntymässä hengellinen monokulttuuri, henkilöseurakunta.
Kirkon sisäänheittäjä
Parhaimmillaan Tuomasmessu toimii kuitenkin sisäänheittäjänä kirkkoon, toteaa Tuomasyhteisö ry:n hallituksen jäsen Karoliina Malmelin.
– Moni kirkollisesta elämästä etääntynyt on tullut takaisin seurakuntaan Tuomasmessun kautta, Malmelin sanoo.
Kirkkohistorioitsija Ville Jalovaara käy Tuomasmessussa säännöllisesti. Hänen mielestään Tuomasmessu osoittaa, että luterilainen jumalanpalveluselämä onnistuu tavoittamaan modernin ajan kaupunkilaiset.
– Lisäksi vuorovaikutus ja maallikoiden saaminen mukaan toteutuu Tuomasmessussa perusjumalanpalvelusta paremmin.
Alhaalta kasvavaa liturgiaa
Tuomasmessun arvioidaan yleisesti vaikuttaneen uudistavasti suomalaiseen liturgiseen ajatteluun. Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian yliopistonlehtorin Sini Hulmin mukaan messu yhdistelee mielenkiintoisella tavalla karismaattistyylistä hengellisyyttä ja korkeakirkollista liturgiaa. Näin messussa toteutuvat sekä perinne että vaihtuvat elementit.
– Mielenkiintoista on myös se, että Tuomasmessun liturgisten ohjeiden mukaan ei ole tärkeää noudattaa tiettyjä sanamuotoja, vaan pappi lausuu ja muotoilee vaikkapa rukoukset liturgian hengessä. Tämä on alhaalta kasvavaa liturgiaa, joka on kirkon virallisella taholla noussut esiin vasta viime vuosina, vaikka ajatus onkin peräisin jo ensimmäisten vuosisatojen kristillisyydestä, Hulmi sanoo.
Malmelinin mukaan Suomen kirkko on tehnyt jotakin huonosti, jos kirkonpenkkejä kansoittavat vain herätysliikeihmiset. Jumalanpalvelus ei vedä suuria joukkoja.
Toisaalta myös Tuomasmessu on Malmelinin mielestä nykyisin yksi kirkkomme herätysliike ja menestynyt sellainen.
– Katsokaa tulosta: Jos tuhat ihmistä käy melko säännöllisesti samassa messussa, kyllä se jostakin kertoo.
”Tarvitsen elämänmakuista kristinuskoa”
Helsinkiläinen lähihoitaja Jarmo Meriä kertoo tulevansa Tuomasmessuun hiljentymään ja rauhoittumaan. Messu on ollut hänelle tärkeä kiinnekohta jo kymmenen vuotta.
– Pidän messun musiikista, monipuolisista puhujista, rukoushetkistä ja vapaaehtoisvoimin suoritetusta inhimillisestä otteesta. Kun olen 2–3 tuntia Tuomasmessussa, sekin aika on pois pahanteosta.
Meriä on myös palvellut Tuomasmessussa vapaaehtoisena: rukousalttariavustajana, ehtoollisviinimaljojen kerääjänä ja laulukirjojen jakajana.
Tavallinen seurakunnan jumalanpalvelus ei vedä Meriää puoleensa.
– En kestä perusluterilaista kaavaa. Tarvitsen elämänmakuista kristinuskoa, jota on hyvä edelleen jakaa ihmisten kanssa samalle tasolle asettuen.
Hengellistä apua
Tuomasmessuja vietetään monissa seurakunnissa eri puolilla maata, esimerkiksi Kuopiossa kerran kuukaudessa. Kuopiolainen koulunkäynnin ohjaaja Jarkko Niskanen on käynyt Tuomasmessussa kahdeksan vuoden ajan.
– Vaimoni laulaa kirkkokuorossa, ja minua pyydettiin sitä kautta mukaan. Käymme myös tavallisessa jumalanpalveluksessa. Itse haluan tehdä vapaaehtoistyötä: Tuomasmessussa olen avustanut esimerkiksi ehtoollisenjaossa ja kolehdin kannossa, Niskanen sanoo.
Hän kertoo saavansa Tuomasmessusta hengellistä apua ja mahdollisuuden miettiä hengellisiä kysymyksiä.
Tuomasmessun 25-vuotisjuhlamessua vietetään Helsingin Agricolan kirkossa sunnuntaina 14.4. kello 18. Messu nähdään TV1:ssä 21.4. kello 10.
Juttu on julkaistu aiemmin Kotimaa-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä