Kirkkohistorioitsija Katharina Kunter tiivistää Neuvostoliiton ja sen haltuun toisen maailmansodan päätteeksi joutuneen Itä-Euroopan kirkkojen kohtaloa paljonpuhuvasti.
– Lännessä pitäisi ymmärtää, että idässä koko vanha kristillinen kulttuuri katosi. Niissä maissa se oli vielä 1900-luvun alussa merkittävää.
Kunter on työskennellyt yliopistoissa Saksassa ja Tanskassa. Tämän kevään hän on luennoinut Helsingin yliopistossa Itä-Euroopan kylmän sodan ajan kirkkohistoriasta.
Vaikka kirkot jäivätkin sosialistisissa maissa elämään, Kunter muistuttaa, että itäeurooppalaiset kirkot pitkälti menettivät koulunsa, maaomaisuutensa, organisaationsa ja osansa tiede- ja kulttuurielämässä.
– Kansankirkon ajatus idässä tuhoutui, olipa se sitten katolinen, ortodoksinen tai luterilainen. Vain Puola ja ehkä Romania ovat olleet poikkeuksia tästä säännöstä.
Kirkkoja rajoitettiin, vainottiin ja valvottiin
Sosialististen yhteiskuntien ideologia oli ateistinen. Kirkkojen toimintaa rajoitettiin, niitä vainottiin ja valvottiin.
– Sosialististen maiden kirkkojen sosiaalinen asema muuttui vuosikymmenien kuluessa. Usein koulutetut ihmiset, seurakuntalaisten eliitti, lähti kirkoista. Monet emigroituivat länteen.
Kirkollisen älymystön häviämisen myötä katosi myös liberaali teologis-kirkollinen ajattelu. Vaikka teknisesti koulutettuja maallikkoja olikin, erityinen kato kävi juuri humanistisen sivistyksen saaneissa vapaamielisissä seurakuntalaisissa.
Kunterin mukaan sosialististen maiden kirkkojen aktiiviseurakuntalaiset eivät ylipäätään enää olleet 1980-luvulle tultaessa niin koulutettuja kuin kansalaiset yleensä.
Myös pappien koulutustaso heikkeni sosialismin vuosikymmeninä. Akateemisen tason ylläpitämistä haittasi seurakuntatyön käytännön työn vaatimuksien paine.
Kaikki tämä selittää Kunterin mielestä osaltaan Itä-Euroopan kirkkojen nykyistä konservatiivisuutta.
Kommunismin sivutuotteena muuttui myös itäeurooppalaisten naisten asema.
– Koska varsinkin miehet katosivat seurakunnista, ottivat naiset erityisesti protestanttisissa kirkoissa 1970-luvulta alkaen monia johtavia rooleja, Kunter sanoo.
Idän muutoksen laajuutta ei ymmärretty idän eikä lännen kirkoissa
Joissakin jälkikommunistisissa maissa kirkot ovat kutistuneet pieniksi, toisissa ne ovat edelleen suuria. Mutta kaikissa Itä-Euroopan maissa kirkot ovat entistä vähäisempiä vaikuttajia.
Monissa idän maissa kirkkojen ja kristinuskon tilanne paljastui vuoden 1989 jälkeen luultuakin surkeammaksi.
– Kirkot eivät ymmärtäneet, kuinka suuri sosialismin sekularisaation vaikutus oli ollut. Ihmisiä kyllä tulvi kirkkoihin heti sosialismin sorruttua, mutta se vaihe ei kestänyt kauan.
Tilanne ei Kunterin mukaan kuitenkaan ollut kirkkojen omaa syytä. Kommunismin aikana kirkkojen vihollinen oli selvä. Mutta moniarvoisessa vapaassa yhteiskunnassa ei yhtäkkiä ollutkaan helppo löytää uutta tapaa elää.
– Seurakunnat olivat kauan olleet pieniä suljettuja ryhmiä, joilla ei ollut käsitystä Itä-Euroopan muutoksen isosta kuvasta. Mutta eivät idän muutoksen laajuutta ymmärtäneet myöskään lännen kirkot, esimerkiksi Saksan EKD.
Monet piispat ja papit paljastuivat salaisen poliisin agenteiksi
Oma ongelmansa Itä-Euroopan yhteiskunnissa ja kirkoissa on menneiden vuosikymmenien salaisuuksien avaaminen.
Kylmän sodan aikana monet itäeurooppalaisten kirkkojen piispat, papit ja muut johtajat taipuivat salaisen poliisin agenteiksi.
Tämä oli iso asia esimerkiksi entisessä DDR:ssä heti kommunismin sorruttua.
– Kansa oli luottanut kirkkoihin. Yhtäkkiä arkistot paljastivat, että yhteistyössä kommunistidiktatuurien kanssa oli oltu. Se aiheutti paljon epäluottamusta kirkkoihin esimerkiksi Saksassa, Unkarissa ja Tšekissä.
Kunterin mukaan Itä-Euroopan vanha, valtiota lähellä ollut kirkollisen hierarkian ylätasolle kuulunut joukko ei ole halunnut käydä keskustelua menneisyydestä. Nuoria oppositiokristittyjä taas ei ole oikein haluttu kuunnella eikä päästää asemiin.
– Vaikeinta asiassa on inhimillinen näkökulma, häpeä. Kirkoissakin on paljon ihmisiä, jotka eivät halua kommentoida menneisyyttä ja he torjuvat kaikki epäilykset.
Lue myös:
Saksalaistutkija Katharina Kunter: ”Olen skeptinen luterilaisuuden tulevaisuuden suhteen Venäjällä”
Kuva: Jussi Rytkönen
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä