Taikuus ei 1800-luvun Suomessa ollut vastakkaista uskonnolle, sanoo tutkija, FT Tenka Issakainen
Yle radio 1:n Horisontti-ohjelmassa. Luterilaisuuden myötä käytöstä poistunut kirkollinen pyhimyskalenteri tarjosi Issakaisen mukaan omalta osaltaan raamit taikuuden harjoittamiselle.
– Pyhien ihmisten merkkipäiviin liittyi omat uskomuksensa ja muistisääntönsä, jonka perusteella katsottiin milloin kannattaa tehdä mitäkin taikoja, Issakainen sanoo ohjelmassa.
Hänen mukaansa nykynäkökulmasta taialta näyttävä toiminta saattoi olla aikanaan papeillekin arkista osaamista.
– Aineistossani on muutamia esimerkkejä, jossa Viitasaaren papilta oli kerätty tietoa lehmän parantamisesta. Meistä se näyttää taialta mutta ei tämä pappi itse olisi varmaan ollut sitä mieltä, että tässä mitään paheksuttavaa on.
Osaa taikomisesta myös vierastettiin ja paheksuttua taikomista kutsuttiin 1800-luvulla Issakaisen mukaan paavilaiseksi.
– Luterilaiset papit olivat niin tarmokkaasti opettaneet paavin ajan kauheudesta, että paavi-nimitys oli jäänyt elämään myös taikojan nimityksenä.
Uudenvuoden tienoilla suomalaiset katsoivat ennen vanhaan sääenteitä. Esimerkiksi vuoden ensimmäisten päivien ajateltiin edustavan alkavan vuoden kuukausia.
– Tai sitten on muuten tarkattu sääenteitä, että miltä taivas näyttää ja sen perusteella sitten päätelty tulevan vuoden säätä, Issakainen sanoo.
Kuuntele Tenka Issakaisen haastattelu
Yle Areenasta
.