Miten maskuliinisuus ja kristillisyys sopivat yhteen? Tämä kysymys askarrutti teologian tohtori Petri Merenlahtea, kun hän muutama vuosi sitten alkoi tutkia miehen mallia kristillisissä miestenpiireissä.
Arkkipiispan teologisena erityisavustajana työskentelevä Merenlahti on perehtynyt raamatuntutkimukseen ja sukupuolentutkimukseen. Hän esitteli miestenpiireissä tekemiään löytöjä Suomen Eksegeettisen Seuran järjestämässä Eksegeettisessä päivässä Helsingissä viime viikolla. Tutkimuksen tuloksia ei ole vielä julkaistu.
Kristillisyys on tuonut aina lisäväriä käsityksiin tavoiteltavasta maskuliinisuudesta, Merenlahti sanoo. Perinteisiä ihanteita rikkoivat jo Jeesus ja opetuslapset.
– Jeesuksen puheet palvelemisen esikuvallisuudesta vaikuttivat varmasti epäilyttävän pehmoisilta, Merenlahti epäilee.
Ristiinnaulitseminen riisti Jeesuksen maskuliinisuuden lopullisesti.
Mieskuvan muutosta käsiteltiin aikanaan synnyttämällä rinnastuksia: kamppailu synnin houkutuksia vastaan saattoi vertautua sotilaan urheuteen. Toisaalta kuuliaisuudesta tai armon passiivisesta vastaanottamisesta tuli hengellisen kilvoittelun muotoina miehisiä hyveitä, vaikka ominaisuudet miellettiin perinteisesti feminiinisiksi.
Uuden testamentin ihanteet elävät edelleen, kun Raamatusta etsitään kristityn miehen mallia, Petri Merenlahti sanoo. Luomisuskolla voidaan perustella perinteisiä maskuliinisuuden muotoja. Kristillinen ajatus lunastuksesta kuitenkin kannustaa kasvamaan mieheksi, joka alistuu Jumalan tahtoon, hyväksyy tarvitsevuutensa ja ottaa pelastuksen vastaan lahjana. Merenlahden mukaan tällainen kristillinen mieskuva muistuttaa tavallaan modernia, pehmeää miestä.
Piireissä korostui mieskuvan käytännöllisyys
Ottaakseen selvää, miten maskuliinisuus ja kristillisyys suhteutuvat toisiinsa suomalaisten kristittyjen miesten kokemusmaailmassa Petri Merenlahti osallistui puolen vuoden ajan kuuteen pääkaupunkiseudulla kokoontuvaan miesten raamattupiiriin. Piirit tapasivat evankelis-luterilaisten seurakuntien tiloissa mutta olivat luonteeltaan yhteiskristillisiä. Merenlahden mukaan osallistujia yhdisti ”uuspietistinen, herätyskristillinen eetos”. Usko nojautui Raamattuun ja henkilökohtaiseen ratkaisuun.
Piirien miehet olivat eri-ikäisiä ja tulivat erilaisista sosioekonomisista taustoista. Jäsenten elämäntilanteet vaikuttivat sekä ryhmän dynamiikkaan että keskustelujen sisältöön, Merenlahti kertoo. Ryhmissä ei ollut ammattivetäjää.
Eräs keskeinen ilmiö oli Merenlahden mukaan se, että miestenpiirit eivät olleet kilpailun areenoita. Tutkimuksissa kilpailullisuutta on pidetty tyypillisenä miesten välisen sosiaalisuuden piirteenä. Piireihin osallistuneet miehet kuitenkin pyristelivät irti omavoimaisuudesta, sillä he uskoivat, ettei pelastus ole omaa ansiota.
– Uskonasioissa miehet sanoutuivat irti keskinäisestä kilpailusta ja hahmottivat itsensä samanvertaisina.
Omavoimaisuuden karttaminen pehmensi miehen mallia. Samalla empaattisuuden lisääntyminen kirkossa herätti Merenlahden mukaan huolta: liian ymmärtäväisyyden pelättiin johtavan liikaan vapaamielisyyteen. Tästä epäiltiin erityisesti naisia. Oikeanlaisen uskon ylläpitämisen nähtiin jäävän yhä enemmän miesten tehtäväksi.
Piireissä korostui myös mieskuvan käytännöllisyys. Se on piirre, joka tutkimuksessa on liitetty erityisesti työväenluokkaiseen maskuliinisuuteen.
– Kokoontumisten tarkoitus ei ollut viisasteleminen kirjanoppineiden tapaan vaan toisten tukeminen vaelluksessa.
Raamatuntulkinnan tärkeimmät taustat olivat kokemus ja arkijärki. Hengellistä auktoriteettia toi, jos uskovan elämää oli eletty jo pitkään. Miehet korostivat myös piirien tavoitteellisuutta: keskeistä oli suhde Jumalaan, ei toisten kanssa seurustelu.
Isotkin näkemyserot ohitettiin yhteyden nimissä
Ryhmien jäsenten käsitykset Raamatun mukaisista elämänvalinnoista vaihtelivat. Erimielisyydet eivät kuitenkaan estäneet miehiä tukeutumasta toisiinsa. Isoillekin näkemyseroille saatettiin viitata kintaalla, Merenlahti sanoo.
– Niin kauan kuin jokainen oli oman ilmoituksensa mukaan henkilökohtaisessa uskossa tai vähintään sille avoin, ryhmä suojeli toverin sieluntilaa kuin omaansa.
Hänen mukaansa lopputulos oli kiehtova: yhtäältä ryhmät tuomitsivat pyhien kirjoitusten arvovallan kyseenalaistamisen. Toisaalta juuri mikään elämänvalinta ei vaikuttanut kynnyskysymykseltä, joka olisi vaarantanut jäsenen kotipaikkaoikeuden uskovien ryhmässä.
– Usko ei ollut miehille ensi sijassa yhdenmukainen maailmankatsomus vaan jaettu kristillinen identiteetti, Merenlahti tulkitsee.
Hänen mukaansa yhdessä eletty usko toi miesten maskuliinisuuteen joustavuutta.
– Raamatun ja opinkappaleiden avulla purettiin hierarkioita ja tehtiin tilaa tunteille.
Kuva: Olli Seppälä
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.