Nuorten pappien käsitykset tehtävästään jakautuvat voimakkaasti, ja käsityksillä on yhteys papin sukupuoleen. Näin toteavat teologian tohtorit Patrik Hagman ja Eetu Kejonen, jotka toteuttivat aiheesta kyselytutkimuksen Åbo Akademissa.
Hagmanin ja Kejosen mukaan suomalaiset ja ruotsalaiset nuoret miespuoliset papit pitävät pappeutta useammin johtajuuteen liittyvänä tehtävänä kuin naiset, joille pappeus on pikemmin palvelutehtävä.
Tutkimusartikkeli aiheesta on julkaistu tieteellisessä Scandinavian Journal for Leadership & Theology -lehdessä (6 / 2019).
Kyselyyn vastasi viime kesänä verkkolomakkeella 129 alle 35-vuotiasta pappia. Heidät oli vihitty papiksi Ruotsin kirkossa tai Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Vastaajista 70 oli Suomesta ja 57 Ruotsista. Naisia oli 63 ja miehiä 60. Kaksi oli muunsukupuolisia ja kaksi ei ilmoittanut sukupuolta.
Lomakkeella esitettiin erilaisia pappeuteen liittyviä luonnehdintoja, joiden merkitystä itselleen vastaajat arvioivat. Naiset pitivät tärkeimpinä sanoja kuuntelija, rinnalla kulkija ja mahdollistaja. Miehet nostivat useimmin esiin sanat julistaja, liturgi ja kuuntelija. Kaikkiaan miesvastaajat valitsivat listalta johtajuustermejä enemmän kuin naiset.
Vastaukset eivät olleet yhteydessä vain pappien omaan sukupuoleen, vaan ne riippuivat myös siitä, miten papit mielsivät sukupuolen yleisesti. Ne, jotka pitivät sukupuolta vahvasti biologisena, korostivat pappeuden johtajuuspiirteitä. Palvelijuutta painottavien ajattelussa sukupuolta pidettiin pitkälti kulttuurisesti rakentuneena. Miehistä 39 prosenttia painotti kulttuuritekijöitä sukupuolen taustalla. Naisista samalla kannalla oli 79 prosenttia.
Ydinperhe oli miesten mielestä tavoiteltavin yhteiselon muoto huomattavasti useammin kuin naisten mielestä.
Peräti 83 prosenttia naisista oli täysin tai osittain samaa mieltä väitteestä: ”Vaikka kirkossa työskentelee nykyään paljon naisia, miehet ovat ne, jotka päättävät”. Miehistä samaa mieltä oli 33 prosenttia. Miesten valta-asemaa painottivat etenkin suomalaiset vastaajat.
Naisia alettiin vihkiä papeiksi Ruotsissa vuonna 1958 ja Suomessa 1988.
Hagman ja Kejonen tarkastelivat myös pappien ”kirkollisuutta” kysymällä muun muassa sitä, kuinka keskeisenä he pitävät messua tai evankeliumin julistusta. Tutkijoiden mukaan etenkin suomalaisten vastaajien joukosta nousi esiin liberaalien naispuolisten pappien joukko, jolla ei ole vahvoja juuria kirkollisessa kulttuurissa. Molemmissa maissa esiin tuli nuorten konservatiivisten miespappien vähemmistö.
Hagmanin ja Kejosen mukaan tutkimus viittaa selkeään polarisoitumiseen nuorten pappien keskuudessa.
Ruotsinkieliseen tutkimusartikkeliin Kön, kyrka och kyrkligt ledarskap – En teologisk studie av unga prästers uppfattningar i Finland och Sverige voi tutustua täällä.
Kuva: Olli Seppälä
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.