Seurakuntaliitokset eivät ole vaikuttaneet pysyvästi liitosseurakuntien talouden tasapainoon. Kaiken kaikkiaan liitosten vaikutukset talouskehitykseen ja toimintaan ovat epäselviä. Tämä käy ilmi hallintotieteiden maisterin Vesa Keson ja kunnallistalouden professorin Jarmo Vakkurin tuoreesta tutkimuksesta.
Tutkimus analysoi keskeisten tilinpäätösten tunnuslukujen lukujen valossa 20 seurakuntaliitosta, jotka valittiin kaikista vuosien 1999-2009 toteutuneista seurakuntaliitoksista. Huomattava on, että suurin osa seurakuntaliitoksista tapahtui kuntaliitosten pakottamina.
Suuruuden ekonomian periaatteet toimivat seurakuntaympäristössä hyvin samalla tavalla kuin muissa organisaatioissa esimerkiksi kuntakentässä.
Talouskehitys oli liitosseurakunnissa liitoksen jälkeen keskimääräistä suotuisampaa. Tällä saattaa olla yhteys suuruuden ekonomian hyödyntämiseen tai saatuihin yhdistymisavustuksiin. Huomattava on muun muassa nettoinvestointien keskiarvojen suurentuminen liitoksen jälkeisinä vuosina. Saatuja yhdistymisavustuksia on todennäköisesti käytetty enimmäkseen investointien rahoittamiseen.
Asetelma muuttuu jos yhdistymisavustuksia ei huomioida
Jos liitosseurakuntien talouksien kehitystä tarkastellaan ilman niiden saamia yhdistymisavustuksia, asetelma muuttuu. Ainoastaan Kuopion seurakuntayhtymään liitetyn Vehmersalmen seurakunnan talouden kehitys oli liitoksen jälkeen suotuisampaa kuin tutkimuksessa käytetyn vertailuseurakunnan. Tämäkin selittyy suurelta osin jäsenmäärältään selkeästi suuremman liitosseurakunnan liitosta edeltäneellä vaatimattomalla tuloslaskelman ylijäämällä.
Kaikissa muissa esimerkkiliitoksissa vertailuseurakunnan talouskehitys oli liitosvuoden jälkeen suotuisampaa kuin liitosseurakunnassa, kun mittarina on tuloslaskelman ylijäämäisyys.
Seurakuntien määrä jatkaa laskuaan
Tutkimuksen mukaan seurakuntaliitoksen lopullinen onnistuminen riippuu suurelta osin tavoista, joilla muutosprosessi ohjataan ja johdetaan. On tärkeä, että muutosprosessin johtaminen pohjautuu perusteltuun tietoon. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että seurakuntaliitosten ja yhteisöllisyyden välinen suhde on huomattavasti monimutkaisempi kuin arkiajattelussa yleisesti oletetaan.
Seurakunnat käyvät läpi merkittävää rakennemuutosta. Yhdistymisten seurauksena seurakuntien lukumäärä on laskenut koko 2000-luvun ajan, ja saman kehityksen voidaan olettaa jatkuvan tulevaisuudessa.
Tutkimus on osa kolmivuotista (2009–2011) uudistuvat seurakunnat -tutkimushanketta. Se on toteutettu yhteistyössä Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun kanssa.
Tutustu tutkimukseen
Ilmoita asiavirheestä