Seurakuntalainen on tärkeä toimija seurakuntayhteisössä. Näin ovat julistaneet jo pitkään juhlapuheet ja kirkon viralliset mietinnöt. Silti todellisuus on osittain toinen. Monet työntekijöiden puhetavat sekä kohtaamistilanteiden vivahteet ja sävyt kertovat edelleen kirkkoomme syvään juurtuneesta työntekijäkeskeisyydestä, jossa seurakuntalainen on toiminnan kohde.
Tämä selviää diakoni, YTM Päivi Thitzin sosiaalipsykologian väitöskirjasta Seurakunta osallisuuden yhteisönä.
Itä-Suomen yliopistossa viime syksynä tarkastetussa väitöskirjassaan Thitz käytti aineistona Meidän kirkko – osallisuuden yhteisö -strategiamietintöä sekä analysoi DIAKin yhteisöllisyyden kehittämishankkeessa kertyneitä haastatteluaineistoja Kuopion ja Mikkelin hiippakunnista vuosilta 2007-2009.
– Työntekijöiden haastatteluissa törmäsin siihen, että myös hyvin vakavasti seurakuntalaisten roolin vahvistamiseen pyrkinyt työntekijä halusi pitää kaikki langat työntekijöiden käsissä. Kun kysyin, mitä seurakuntalaiset voisivat konkreettisesti tehdä ja ottaa vastuulleen, työntekijä vastasi, että tätä kysymystä pitää pohtia ensin työntekijäporukalla, Thitz sanoo Kotimaa Pro:ssa.
Ilmoita asiavirheestä