”Työssä sain käyttää luovuuttani”

Kun Pirjo Niekka vei aikanaan tytärtään seurakunnan kerhoon, häntä pyydettiin seurakunnan lapsityöntekijäksi. Siitä Niekalle aukeni lähes 40 vuoden työura Vihdin seurakunnan lapsityön palveluksessa.

Kuka olet? Kuinka pitkän työrupeaman teit kirkon palveluksessa?

Olen Pirjo Niekka. Jäin eläkkeelle elokuussa 2013. Olin lastenohjaajana Vihdin seurakunnassa lähes 40 vuotta eli vuodet 1975–2013.

Kerro lyhyesti itsestäsi ja työurastasi

Olen syntynyt Koijärvellä syksyllä 1948. Perheeseeni kuuluu puoliso ja neljä aikuista lasta sekä kymmenen lastenlasta. Lastenlasten ikähaitari on 1-20 vuotta. Asun Nummelassa, jossa olemme asuneet vuodesta 1966 asti. Vuonna 1975, viedessäni 4-vuotiasta tytärtäni päiväkerhoon, siellä kyseltiin olisiko halukasta äitiä tulemaan töihin seurakunnan lapsityöhön. Siitä työ alkoi ja jatkui eläkkeen alkamiseen asti.

Minkälainen koulutus sinulla on? Kuinka hyvin se antoi eväitä työelämään?

Vuonna 1981 kävin lastenohjaajakurssin Helsingin Evankelisessa Kansankorkeakoulussa (HEK). Lisäksi olen osallistunut luova kokonaisilmaisun kurssille marraskuussa 1984 Järvenpäässä sekä muille lyhyille täydennyskursseille (esimerkiksi: lyijynukkekurssi, nukketeatterikurssi ja perhekerhokurssi). Koulutus on ollut riittävää ja tarpeellista. Olen pyrkinyt päivittämään taitojani koulutuksella tarpeen mukaan.

Mikä on ollut työurasi tiukin paikka?

Ristiriitatilanteen työyhteisössä koin raskaaksi.

Mikä oli erityisen mukavaa työssäsi?

Mieluista on ollut työn vaihtelevaisuus sekä mahdollisuus käyttää luovuutta työtehtävissä. Ja tietysti lapset.

Millaiset muistot ovat jääneet vahvimpina mieleen?

Erityisen mieleen painuneita ovat olleet joulu- ja kevätjuhlat sekä retket.

Mitkä olivat työsi hyvät ja huonot puolet?

Myönteistä oli se, että pystyi itse vaikuttamaan työaikoihin (työtuntimäärään ja työviikon pituuteen). Kivaa oli myös se, että viikonloput olivat yleensä vapaat. Huonoja puolia ei tule mieleen, olen aina pitänyt työstäni.

Mistä ammensit voimaa työssä jaksamiseen?

Voimaa sain muun muassa vapaa-ajan harrastuksistani. Niistä eniten sydäntä lähellä ovat mökkeily ja puutarhanhoito.

Mihin suuntaan toivot kirkon ja oman työalasi kehittyvän jatkossa?

Minusta on tärkeää, että seurakunnissa säilytetään monipuolinen lapsi- ja perhetyö.

Minkä elämänohjeen haluaisit antaa kirkossa työskenteleville?

Tehkää työtänne omana itsenänne, omalla persoonallanne ja suurella sydämellä.

Onko joku esimies jäänyt mieleesi erityisen hyvänä? Miksi?

Mieleeni ovat jääneet toiminnanohjaaja, joka otti minut työhön sekä kirkkoherra Leino Hassinen, joka oli lämmin persoona ja piti hyvän huolen alaisistaan. Hän on ollut jo pitkään eläkkeellä.

Mitä harrastat? Mitä teet eläkeläisenä?

Eläkkeellä mökkeilen ja nautin lapsenlapsistani. Tarvittaessa heitän työkeikkaa vielä seurakunnalle. Lisäksi lemmikkieläimeni ovat minulle tärkeitä.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliKirkonkellari: Roomalaiskatolinen kirkko ja luterilainen Suomi ”kirkkojen avorakkaat”
Seuraava artikkeliKirkko myrskyn silmässä Joensuussa

Ei näytettäviä viestejä