Kauan sitten enkelit partioivat maan piiriä, mutta nykyisin homma on automatisoitu.
Muuan kekseliäs enkeli nimittäin ehdotti Jumalalle, että hän tekisi eläimiä, jotka toimisivat eräänlaisina antureina.
– Vai antureina, Jumala nauroi.
– No hyvä, laitetaan hiiret hoitamaan homma.
Mutta hiiret olivat liian nopeita ja ne säntäilivät paikasta toiseen.
Jumala ja enkeli miettivät sopivampaa mittausvälinettä, ja niin saivat alkuansa etanat. Ne olivat hitaita ja antennipäisiä otuksia, joiden olemuksessa on jotain taivaallista ja luomisen alkuhämärän älykästä suunnittelua.
– Laita pääanturietanan selkään vaaleita ja tummia juovia, niin se on helpompi tunnistaa, enkeli ehdotti.
– Teen siitä myös vähän tavallista suuremman, sanoi Jumala ja loi ukkoetanan.
Muuten, tiesitkö että kun etana näyttää sarvensa, se ei suinkaan ennusta säätilaa, vaan ottaa yhteyden Luojaansa?
Ukkoetana (Limax cinereoniger) on luonnossa komea ilmestys, sillä se voi kasvaa liki kaksikymmentäsenttiseksi. Se käyttää ravinnokseen sieniä ja mätäneviä kasvinosia. Pääosin ukkoetana viihtyy metsissä.
Monet ihmiset kokevat etanat epämiellyttävinä ”limaklöntteinä”. Lehtokotilot ovat myös puutarhojen riesa ja tuholainen.
Ukkoetana sen sijaan on harmiton vieras satunnaispuutarhoissa. Sitä tavataan miltei koko Suomessa aina Tornion korkeudelle saakka.
Suurikokoisia maassamme tavattavia etanoita ovat jättietana, joka on kuitenkin ukkoetanaa pienempi, sekä tulokaslaji, tuholaisena tunnettu espanjansiruetana, jota kutsutaan kansanomaisesti myös tappajaetanaksi.
Etanan liikettä katsellessa kannattaa ottaa oppia. Joskus on hyvä edetä hitaasti. Sekä yksittäisissä asioissa että elämässä.
Ilmoita asiavirheestä