Miten sanoilla rakennetaan rauhaa, kuului kysymys ulkoministeri Pekka Haavistolle ja Espoon hiippakunnan piispa Kaisamari Hintikalle #YHDESSÄ2021-virtuaalitorstaissa 20. toukokuuta. Tapahtuma oli virtuaalinen lohduke kirkkopäiväkävijöille, jotka pandemian vuoksi joutuvat odottamaan Ouluun suunniteltuja Kirkkopäiviä ensi vuoteen. Iltapäivän keskusteluissa teemoina olivat sananvapaus, vihapuhe ja sanat rauhan rakentajina.
Pekka Haavisto on globaalisti kokenut rauhanneuvottelija, Kaisamari Hintikalla taas on kokemusta kirkkojen välisistä neuvotteluista. Lähetysseuran viestintäjohtajan Laura Häklin luotsaamina he puhuivat nyt virtuaalitorstaissa siitä, mitä ovat oppineet kokemuksistaan.
– Hyvän dialogin pohja on aina kuunteleminen ja sitten mahdollisimman rehellinen puhuminen, jossa tavoitellaan ymmärrystä ja otetaan riski muutokseen, Hintikka sanoi ja piti keskusteluissa tärkeänä toisen osapuolen arvostusta ja kunnioittamista, vaikka asioista ei oltaisikaan samaa mieltä.
Haavisto totesi, että rauhanneuvotteluissa voi olla vaikea kunnioittaa vastapäätä pöydässä istuvaa, joka on syyllistynyt vaikka minkälaisiin rikoksiin. Hän piti tärkeänä sitä, ettei keskustelussa kiirehditä lauseiden edelle ja oleteta etukäteen, mitä toinen aikoo kertoa. Ensin on purettava syntynyt tilanne ja puhuttava suu puhtaaksi.
– Jos ei kuuntele, saattaa jäädä kuulematta se, missä toinen haluaa tulla vastaan, Haavisto sanoi.
Hintikka löysi tällaisen kokemuksen luterilaisten ja katolisten välisistä neuvotteluista, joita on käyty viimeiset 50 vuotta ja huomautti, että purettavaa asiaa saattaa olla ei vain kymmenien vaan neljännesvuosituhannenkin takaa.
– 10 vuotta sitten luterilaiset ja katoliset neuvottelijat rupesivat kertomaan omista lähtökohdistaan, mitä tapahtui 500 vuotta sitten Euroopassa, miten on kannettu muistoa ja sanoitettu sitä. Sitten alkoi löytyä yhteinen kertomus. Se oli merkittävä kokemus.
Haavisto pitää tärkeänä, että rauhan rakentamiseen käytetään kaikkia mahdollisia resursseja, myös uskontoja.
– Perinteisten johtajien ja uskonnollisten johtajien auktoriteetti on usein säilynyt ja he voivat viedä yhteisöä kohti rauhaa. Usein kirkot on taho, joka herättää muun yhteiskunnan.
– Kirkon rooli on sitä vahvempi mitä parempi maine kirkolla on, Hintikka lisäsi ja muisteli yhteyksiään Zimbabween, missä hän arveli kirkkojen näyttäytyvän kansalle vähiten korruptoituneempina toimijoina.
Haavisto näki uskontojen ja etenkin kolmen suuren uskonnon suhteessa ympäristöön ja luontoon mahdollisuuksia konfliktien ratkaisussa ja taistelussa ilmastonmuutosta vastaan vaikkapa Lähi-idässä.
– Lähi-idässä monet ottivat esille sen, että juutalaisuus, kristinusko ja islam kunnioittavat ympäristöä. Voisiko siitä löytää jonkin yhteisen elementin? hän pohti.
Hintikka puuttui myös siihen, miten tärkeää neuvottelujen osapuolille on tunne omistajuudesta. Uskonnolla on tässä merkittävä rooli.
– Usko ja resilienssi auttavat ihmisiä selviytymään kriistilanteissa. Jos puhutaan sitä kieltä, puhutaan ihmisen omistajuudesta käsin.
– Maailmankuvalliset keskustelut ovat tärkeitä, Haavisto huomautti ja totesi, että ihmisiä pitää myös haastaa.
– Joskus on kiinnostavaa nostaa esiin arvoja ja sanoa, että se mitä teet on oman vakaumuksesi vastaista.