Moni suomalainen urheiluseura on aloittanut toimintansa uskonnollisena yhteisönä. Nykyään seuratoiminnan arjessa uskontoa ei kuitenkaan enää korosteta, koska seurat haluavat olla avoimia kaikille harrastajille.
Kun suomalainen seuratoiminta aktivoitui 1900-luvun alkupuolella, aatteen ja toiminnan väliset kytkökset olivat hyvin yleisiä. Nuorten poliittinen kasvatus oli olennainen osa myös urheiluseurojen toimintaa. Sisällissodan jälkeisessä Suomessa porvarit perustivat omia seurojaan ja työläiset omiaan.
Poliittisen aatteen lisäksi kieli erotti seurat toisistaan. Ruotsinkielisillä oli ja on edelleen monessa kunnassa omat seuransa. Vielä 1970-luvulla eri liittoihin kuuluvat saman kaupungin seurat kilpailivat samoissa lajeissa omissa kisoissaan. Liikuntasosiologian professorin Hannu Itkosen mukaan porvariurheilussa myös uskonto oli vahvasti mukana.
– Kirkko asettui tuolloin pääsääntöisesti valkoisen Suomen leiriin, mutta uskonto ei ollut missään vaiheessa keskeisin ryhmittymiä jakanut tekijä, Itkonen kertoo.
Sittemmin huippu-urheilu on kehittynyt erilleen kuntoliikunnasta. Harrasteseuroissa aatteille on vielä tilaa, mutta absoluuttiselle huipulle tähtäävissä seuroissa toimintaa ohjaa ensisijaisesti urheilullinen menestys.
Itkonen kuitenkin huomauttaa, että urheilun suurtapahtumissa, kuten olympialaisissa ja jalkapallon arvokisoissa, poliittisilla ja taloudellisilla intresseillä on edelleen suuri merkitys.
– Väite, että urheilu olisi erillään politiikasta, ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.
”Emme halua sulkea mitään ryhmiä pois”
Suomalaisista urheiluseuroista Suomen Nuorten miesten kristillisen yhdistyksen, eli NMKY-liikkeen juuret ovat vahvasti uskonnolliset. NMKY tarjoaa mahdollisuuksia sekä kilpa- että harrasteurheiluun.
NMKY:n Urheiluliiton toiminnanjohtajan Risto Koikkalaisen mukaan kristillinen arvopohja sopii hyvin joukkueurheiluun. Esimerkkeinä NMKY:n arvoista hän mainitsee lähimmäisen auttamisen ja omien virheiden tunnustamisen. Uskontoa ei silti korosteta liikkeen urheilutoiminnassa.
– NMKY on kristilliseltä pohjalta toimiva ekumeeninen liike, johon kaikki ovat tervetulleita. Uskonto ei näy liikkeen urheilutoiminnassa, koska emme halua sulkea mitään ryhmiä pois, Koikkalainen perustelee.
NMKY:llä on paljon seuroja erityisesti lentopallossa ja koripallossa. Lajit kehitettiin Yhdysvalloissa YMCA-liikkeen sisällä, josta ne levisivät myös Suomeen. NMKY-liike oli aikoinaan muun muassa perustamassa Koripalloliittoa, ja Namika Lahti pelasi vielä viime kaudella Korisliigaa. Taloudelliset ongelmat ajoivat seuran kuitenkin konkurssiin. Koripallossa NMKY:n edustusjoukkueet pelaavat tällä hetkellä korkeimmillaan ykkösdivisioonassa.
Lentopallon huippuvuodet ajoittuvat 1980-luvulle, jolloin Pieksämäen NMKY pelasi pääsarjassa. Viime vuosina menestys lentopallossa on hiipunut, mutta lajilla on yhä paljon harrastajia.
NMKY on merkittävä toimija etenkin nuorten urheilussa. Esimerkiksi Helsingin NMKY on Suomen toiseksi suurin junioriseura. Yhteensä liikkeellä on Suomessa jäseniä hieman yli 12 000. Parhaimpina vuosina 1980-luvulta 1990-luvulle jäseniä oli yli 20 000. Koikkalaisen mukaan suomalainen yhdistyskenttä on muuttunut huippuvuosista.
– Seuran tai yhdistyksen jäsenyys ei ole nuorille enää yhtä tärkeää kuin ennen. He hakevat ennemmin kertaluontoisia kokemuksia ja osallistuvat mielellään erilaisiin yksittäisiin tapahtumiin.
Joukkueen saunaillat seurakunnan leirikeskuksessa
Nokialla urheilusta kiinnostuneet helluntaiseurakunnan nuoret perustivat 1990-luvulla harrasteseuran, johon he kokoontuivat pelaamaan sählyä muutaman kerran viikossa. Seuran nimeksi valittiin Nokian kristityt palloilijat (KrP). Aluksi seura oli tarkoitettu vain seurakunnan jäsenille, mutta toiminta avattiin myös ulkopuolisille KrP:n liityttyä yhdistysrekisteriin vuonna 1997.
Nokian KrP:n nykyinen toiminnanjohtaja Marko Salmela oli ensimmäinen helluntaiseurakunnan ulkopuolinen pelaaja joukkueessa. Hän toimi myös seuran puheenjohtajana 15 vuoden ajan. Salmela kertoo, että alkuperäiset yhdistyksen säännöt olivat vakaumukselliset. Säännöissä todettiin muun muassa, että seuran toiminnassa on tarkoitus tuoda esille helluntaiseurakunnan näkemyksiä.
Käytännön arjessa uskonto ei Salmelan mukaan kuitenkaan näkynyt. Helluntaiseurakuntaan kuuluvat pelaajat eivät tuoneet uskoaan erityisemmin esiin.
– Uskovilla oli omat juttunsa ja meillä muilla omat. Saattoivat he joskus kysyä johonkin seurakunnan tapahtumaan mukaan, mutta seuran toiminnassa uskonto ei näkynyt millään tavalla, Salmela kertoo.
Yksi käytännön hyöty kytköksistä seurakuntaan kuitenkin oli: KrP sai viettää saunailtojaan helluntaiseurakunnan leirikeskuksessa.
Syksyllä käynnistyy Nokian KrP:n kahdeksas peräkkäinen kausi Salibandyliigassa. Seura sai muutama vuosi sitten uudet säännöt, joissa todetaan, että KrP haluaa tarjota kaikille nuorille mahdollisuuden pelata salibandya hyvässä valmennuksessa. Seuran nimeä ei ole haluttu muuttaa, koska se on muisto siitä, mistä kaikki on saanut alkunsa. Nykyään kuka tahansa voi pelata kristityissä palloilijoissa.
– Emme kysy juonioripelaajien taustoja, ja kun hankimme pelaajia edustusjoukkueeseen, meitä kiinnostaa vain pelaajan taso, Salmela sanoo.
Seurakunnan liikuntakerhoissa Jeesuksesta saa puhua
Vaikka urheiluseurojen toiminta on hyvin uskontoneutraalia, seurakunnat tekevät paljon yhteistyötä urheiluseurojen kanssa. Seurakunnilla on yhteensä 59 liikuntatilaa, joita monet urheiluseurat hyödyntävät. Myös erilaiset urheilurippikoulut järjestetään usein yhteistyössä paikallisen seuran kanssa.
Lisäksi kirkon työntekijät ovat aktiivisesti mukana urheiluseurojen toiminnassa vapaa-ajallaan. He osallistuvat toimintaan valmentajina, huoltajina ja makkaranmyyjinä. Kirkon liikunta- ja urheiluyhteistyön asiantuntija Mikko Mäkelän unelmana on, että jokaisella seurakunnalla olisi tulevaisuudessa erillinen liikuntayhteyshenkilö, joka vastaisi liikuntaan ja urheiluun liittyvästä yhteistyöstä.
– Urheilun parissa viettää aikaansa päivittäin yli miljoona suomalaista. Seurat ovat tärkeitä kasvuympäristöjä lapsille ja nuorille, Mäkelä perustelee.
Liikunnalla on tutkitusti hyviä vaikutuksia paitsi fyysiseen myös psyykkiseen terveyteen. Seurakunnan omissa liikuntakerhoissa Jeesuksesta saa puhua.
– Usein vuoron aluksi pidetään pieni hartaus tai rukous, joka sopii luontevasti seurakunnan kerhon toimintaan, Mäkelä kertoo.
Seurakunnan kerhoissa toiminta ei ole tavoitteellista, vaan tärkeintä on pitää hauskaa yhdessä. Mäkelä ei kuitenkaan näe ristiriitaa tavoitteellisen urheilun ja kristillisten arvojen välillä.
– Intohimot ovat hieno asia, kunhan ne pysyvät terveellä tasolla.
Kuva: Jaani Föhr. Topi Suomalainen pelasi pingistä NMKY:n koripalloleirillä Rokualla heinäkuun lopussa.
Ilmoita asiavirheestä