1921 Oppivelvollisuuslain mukaan kaikkien lasten tuli käydä alakansakoulua.
1923 Kansakoululain mukaan koulussa annetaan oppilaiden enemmistön mukaista uskonnonopetusta. Oppilas voitiin vapauttaa opetuksesta, jos hän ei kuulunut tähän uskontokuntaan. Jos koulussa oli vähintään 20 oppilasta jostakin toisesta uskontokunnasta, vanhempien vaatimuksesta näille annettiin oman uskonnon mukaista opetusta ja muille tunnustuksetonta opetusta ja siveysoppia. Oppikoulussa vain ortodokseilla oli vähemmistön mukaista opetusta. Kirkkoon kuulumattomat vapautettiin opetuksesta.
1925 Kansakoulun uskonnonopetuksen tavoitteena oli kristillinen elämännäkemys ja yhteys seurakuntaan.
1950-luvulla kansakoulun uskonnonopetuksen tavoitteiksi nostettiin kansalaiskasvatus ja yksilön kehitys.
1960-luvulla oppikoulussa uskonnonopetus edisti oppilaiden kristillisen vakaumuksen ja yhteiskunnallisesti vastuullisen elämänasenteen kehitystä.
1970-luvulla peruskoulun uskonnonopetuksessa painotettiin erilaisten katsomusten ja uskontojen kunnioittamista. Opetus oli tunnustuksellista.
1980- ja 1990 -luvuilla uskonnonopetus oli virallisesti tunnustuksellista, mutta uskonnonopettajat ja virkamiehet katsoivat, että uskonnonopetuksen tavoitteena on tarjota tietoa, ei niinkään edistää hengellisen vakaumuksen tai seurakuntayhteyden kehitystä.
Vuonna 2003 uuden uskonnonvapauslain mukaan tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta siirryttiin oman uskonnon opetukseen. Uusi uskonnonvapauslaki korostaa positiivista oikeutta saada oman uskonnon mukaista opetusta koulussa.
Tammikuussa 2012 evankelis-luterilaiseen ja ortodoksiseen kirkkoon kuuluville oppilaille järjestetään omaa uskonnonopetusta. Oman uskonnon opetusta järjestetään myös muille vähintään kolmen oppilaan ryhmille vanhempien sitä pyytäessä. Vähintään kolmelle uskontokuntiin kuulumattomalle oppilaalle annetaan elämänkatsomustiedon opetusta. Vaikka oppilas ei olisi minkään uskontokunnan jäsen, hän voi osallistua sen uskontokunnan mukaiseen opetukseen, joka on hänen kotikasvatuksensa ja kulttuurinsa mukaista. Uskontokuntiin kuulumaton oppilas saa osallistua myös evankelis-luterilaisen uskonnon tunneille, mutta kirkkoon kuuluva ei voi valita elämänkatsomustietoa.
Kallioniemi, Arto & Luodeslampi, Juha (toim.): Uskonnonopetus uudella vuosituhannella. Kirjapaja.
Juha Seppo: Uskonnonvapaus 2000-luvun Suomessa. Edita.
Ilmoita asiavirheestä