Tommy Hellsten on isojen ja kirkkoakin kiinteästi koskevien aiheiden äärellä Espoon seurakuntasanomat Essen haastattelussa. Hellsten pohtii muun muassa, mitä tulisi tehdä, jotta tämän ajan ihmisten henkinen etsintä ei ohjaisi heitä kristillisen jumalakäsityksen ja kirkon ulkopuolelle.
Toimittaja Taneli Kylätasku teki haastattelun lopuksi kolme kysymystä Hellstenille.
Moni tekee nykyään eron hengellisyyden ja uskonnollisuuden välillä ja sanoo vierastavansa jälkimmäistä. Mistä tässä on kysymys?
– Luulen, että kirkon yksi ongelma on siinä, että se on uskonnollinen olematta hengellinen. Sieltä on tavallaan riisuttu psykologia. En halua olla yksisilmäinen ja tarjota psykologiaa joka paikkaan, mutta näen, että uskottavuus katoaa, jos hengellisyys ja psykologia eivät ole yhdessä.
Kirkossa ihmetellään, miksi tämän ajan henkinen etsintä ohjautuu usein kristillisen jumalakäsityksen ja kirkon ulkopuolelle. Miten haasteeseen tulisi vastata?
– Mitä jos kirkko uskaltaisi tutkia itseään sen sijaan, että se tutkii muita ja kysyy, miksi ne ryökäleet eivät tule tänne, kun täällä kerran on totuus? Jospa kirkko tutkisikin itseään ja kysyisi, onko siellä elämä, ja kenties toteaisi, että ei ole. Silloin syntyisi haavoittuvuutta, haurautta, heikkoutta ja nöyryyttä. Kenties siitä lähtisi syntymään uudenlaista uskottavuutta ja uudenlainen tapa pukea evankeliumi nykyihmisen sanoiksi.
Kirkon sanomalla on siis edelleen merkitystä?
– Jos kirkon sanoma on Kristuksen sanoma, mikään ei ole sen oikeampaa, vallankumouksellisempaa ja enemmän totta. Mutta onko sanoma hukattu, kun se on institutionalisoitu ja tehty uskonnoksi? Ei ole niin oleellista julistaa evankeliumia, vaan pikemminkin olla evankeliumi. Silloin sanoma välittyy, oli puhe melkein mitä tahansa.
Lue koko haastattelu Essestä
Ilmoita asiavirheestä