Uudistusmielinen vai konservatiivi?

Uusi Tie -lehden päätoimittaja Leif Nummela ja Tulkaa kaikki -liikkeen koordinaattori Vesa Hirvonen?

Seurakuntavaaleissa eri puolilla Suomea yli 200 luottamushenkilöpaikkaa saavuttanut Tulkaa kaikki -liike määrittelee itsensä uudistusmieliseksi. Tietyissä herätysliikkeissä puolestaan puhutaan mielellään raamatullisuudesta tai tunnustuksellisuudesta. Konservatiivit-liberaalit jako on myös kaikille tuttu, paljon kritisoitu mutta kuitenkin käytetty.

Tulkaa kaikki -liikkeen koordinaattorin, teologian tohtori Vesa Hirvosen mukaan liike tarkoittaa uudistusmielisyydellä avoimuutta, lähimmäisen rakkaudesta puhumista sekä kirkon avautumista maailmaan ja nykyihmisen elämään. ”Konservatiiviselta” puolelta tämä ymmärretään usein pelkkänä seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolustamisena.

– Aikaan sidotut ihmiskäsitykset, maailmankuvat ja elämänohjeet eivät ole meidän mielestä uskon totuuksia. Uskon keskus on Kristus ja Kristuksen kutsu kaikille ihmisille. Mielestämme näistä aikaan sidotuista asioista voi tulla este evankeliumille, jos niitä ei uskalleta arvioida uudestaan. Rakkauden kaksoiskäsky ja kultainen sääntö ovat ikuisia, mutta rakkauden sovellutukset muuttuvat, Vesa Hirvonen sanoo.

– Me emme ole kirjoittamassa kirkon dogmeja uusiksi. Esimerkiksi henkilökohtaisesti en ole mitenkään radikaali tai liberaali uskonkysymyksissä, hän jatkaa.

Nummela: Liberaalit ampuvat uudistusehdotukset alas

– Ainoa asia, mikä oikeasti uudistaa sekä seurakuntaa että yhteiskuntaa on Jumalan sana ja evankeliumi. Kun sanotaan uudistusmielinen, seuraava kysymys on, mitä tarkoittaa uudistaa. Jos todella puhutaan uudistuksesta, sitä olisi esimerkiksi henkilöseurakuntien hyväksyminen, se olisi rakenteellinen uudistus. Hengellinen ja sisällöllinen uudistus tulee vain Jumalan sanan ja evankeliumin kautta, päätoimittaja Leif Nummela vastaa.

Hän väittää, että varsinaiset uudistusehdotukset kirkossa ovat tulleet ”konservatiiveilta”, mutta ”liberaalit” ovat ampuneet ne alas. Yksi tällainen ehdotus on Nummelan mukaan juuri ajatus henkilöseurakunnista, joissa seurakunta ei määräytyisi asuinalueen, vaan esimerkiksi kirkollisten painotusten mukaan.

Leif Nummelan voi helposti kuvitella puhuvan tunnustuksellisuudesta ja liittävän sen vaikkapa Kansanlähetykseen. Voiko tunnustuksellinen olla uudistusmielinen?

– Luterilaisessa tunnustuksessahan tunnustaudutaan siihen uudistukseen, minkä evankeliumi saa aikaan. Tunnustuskirjoissa puhutaan, kuinka usko on mullistava asia ja uudistaa ihmistä. Mikään muu ei uudista kuin evankeliumi. Tässä mielessä ne jotka tunnustautuvat Raamattuun ja evankeliumiin ovat kaikkein uudistusmielisimmät, hän sanoo.

”Uskon mitätöinti sattuu”

– Ehkä vanhoilliset tai vanhakantaiset. Tällä ymmärrämme pitäytymistä vanhentuneissa ihmiskäsityksissä, maailmankuvassa ja elämänohjeissa. Tämäntyyppinen vanhoillisuus on meidän mielestä todella vaarallista, koska se uhkaa peittää alleen evankeliumin.

Onko pohjimmiltaan kyse siitä, että jotkut laskevat ”opin koriin” kuuluviksi enemmän asioita kuin toiset?

– Kaikkein konservatiivisimpien mielestä kirkon opetuksessa ei ole juuri mitään muuttuvaa ainesta ja kaikkein liberaaleimpien mielestä miltei kaikki on muuttuvaa. Henkilökohtaisesti näen, että uskon perussisältö on muuttumaton, mutta rakkauden tulkinta muuttuu.

Oletko sinä tunnustuksellinen ja raamatullinen?

– Nämä ovat sellaisia koodi-ilmauksia, että ne ovat varattu jo muille, pelkään pahoin. Tällainen ilmaus on myös klassinen kristinusko.

Hirvonen tunnustaa, ettei aina oikein tiedä tai hahmota, miten paljon kirkollisessa keskustelussa on kyse käsitteistä ja miten paljon oikeista asioista.

– Ainoa asia, joka minua sattuu on se, jos uudistusmielisten uskoa mitätöidään. Voi tietysti olla, että meidän osapuoli mitätöi toisten moraalin ja sydämen, ei sekään ole oikein.

”Ei voi kerätä porukkaa ja pakottaa samaan jumalanpalvelukseen”

Leif Nummela, miksi painotetaan raamatullisuutta tai tunnustuksellisuutta?

– Sekin perustuu siihen, että Raamattu on aidosti uudistava voima. Olennaista on se, mikä meidät uudistaa, viimeksi sen teki uskonpuhdistus. Uskonpuhdistus oli palaamista Raamattuun. Tämä nykyinen vetoaminen uudistukseen on usein niin retorinen temppu. Puhutaan uudistuksesta, kun tarkoitus on palata elämäntyyliin, josta evankeliumi jo meidät kertaalleen vapautti.

Eikö ole yhtä lailla retorinen temppu puhua raamatullisuudesta tai tunnustuksellisuudesta?

– Ei, koska tällöin kerrotaan avoimesti, mihin ollaan menossa eli takaisin Jumalan sanaan.

Median puhetta konservatiiveista ja liberaaleista Nummela pitää ”turruttavan pinnallisena”. Kirkollisessa keskustelussa hän kuitenkin sallisi tämänkaltaisten termien viljelyn, jos ne on määritelty avoimesti.

Entä yhteys, miten eri ryhmien välille voitaisiin rakentaa sopua?

– Jumalan sana on ainoa uudistuksen lähde. Tästä seuraa se, että jos ei päästä yhteisymmärrykseen keskeisistä sisällöllisistä kysymyksistä, yhteyttä ei voi rakentaa muodollisesti. Ei voi kerätä porukkaa ja pakottaa heitä samaan jumalanpalvelukseen ja sanoa, että nyt on yhteys. Ei ole yhteyttä, jos on täysin eri käsitys uskosta tai siitä, mitä Raamattu opettaa.

Nummela palaa jälleen henkilöseurakuntiin, joiden hän yllättäen näkisi luovan yhteyttä.

– Toisin kuin väitetään, ne eivät hajottaisi kirkkoa. Ne näyttäisivät syvän erimielisyyden, mutta vasta sen jälkeen olisi mahdollista myös aloittaa tasa-arvoinen neuvottelu siitä, mitä ajatellaan ja voitaisiin opetella kuuntelemaan toisia.

”Minusta kyse on pelosta”

Millä kirkon uudistusmielisten ja vanhoillisten tai konservatiivien ja liberaalien välille saataisiin yhteyttä? Vesa Hirvosen avainsanat ovat kohtaaminen ja yhdessä toimiminen.

-Elämä kirkossa yhdessä. Esimerkiksi Taizé-yhteisön ekumenian metodi on, että eri kirkkokunnista tulevat veljet elävät yhdessä. Nyt molemmat osapuolet kirkossamme pelkäävät toisiaan. Ehkä molemmat pelkäävät iskuja, ja siksi välttelevät toisiaan. Minusta kyse on pelosta.

Hirvonen toteaa, että yksi Tulkaa kaikki -liikkeen paljon ja vakavasti mietityistä tavoitteista on rakentaa luottamusta ja sovintoa eri tavalla ajattelevien kirkollisten ryhmien välille.

-Kaiken pohjana on luottamus ja sitä ei nyt ole. Luottamus tulee siitä, että sanotaan rehellisesti, mitkä ovat omat tavoitteet ja miten ne ymmärretään. Jos voidaan olla rehellisiä, on edellytyksiä yhteistyölle ja sovinnolle, Hirvonen sanoo.

(Kuvissa ylhäällä Leif Nummela ja alhaalla Vesa Hirvonen)