Uskonto saa tulla julkiseen tilaan mutta sävyt täytyy tunnistaa, todettiin Kirkkopäivien keskustelussa, joka koski uskonnon roolia päiväkodeissa ja kouluissa.
Vilkasta keskustelua kävivät kasvatustieteiden yliopistonlehtori Saila Poulter Helsingin yliopistosta, päiväkodin johtaja Päivi Koistinen-Karppinen Porvoon kaupungilta, Laukaan opetuspäällikkö Jussi Silpola, kouluyhteistyön asiantuntija Tuula Vinko Kirkkohallituksesta ja Vapaa-ajattelijain liiton pääsihteeri Esa Ylikoski.
Kasvattajan pitää tunnistaa oma katsomuksensa
Saila Poulter totesi tilaisuudessa pitämässään alustuksessa, että sekularisaatiokehitys työntää uskontoa pois julkisesta tilasta. Samaan aikaan monikulttuuristuminen ja monimuotoistuminen tuottavat vastakehitystä.
– Meillä kaikilla on katsomus. Ei ole realistista ajatella, että uskonto olisi vain yksityinen asia, Poulter sanoi.
Hän sanoi panneensa merkille, että Suomessa kirkkoon suhtaudutaan usein ”toksisena luterilaisuutena”: se voidaan nähdä syypäänä lähes kaikkeen.
Kouluissa ja päiväkodeissa uskonto rajataan selkeästi tiettyihin tilaisuuksiin kuuluvaksi asiaksi. Saila Poulter huomautti, että kasvatus on kuitenkin elämää eikä mahdu kategorioihin. Hänen mukaansa sääntöviidakon tihentämisen sijaan pitäisi siirtyä tarkastelemaan kasvattajien ja opettajien omaa katsomusta.
– Tietoisuus omasta katsomuksesta on perusta, jonka varassa voi kohdata toisen.
Kun tunnistaa omat vaikuttimensa, ei tule vahingossa toimineeksi sen paremmin voimakkaan uskontovastaisesti kuin uskontokasvattajan roolissa. Poulter totesi, että tässäkään mielessä katsomus ei ole yksityisasia, vaan sen reflektointi on osa ammatillisuutta.
Perheisiin tutustuminen olennaista
Päivi Koistinen-Karppinen kertoi arjestaan päiväkodissa, jossa puolet on maahanmuuttajalapsia.
– Minun on tutustuttava joka ikiseen lapseen ja perheeseen. Stereotypioita ei voi olla, hän sanoi.
Kysymys ruokarukouksesta on Koistinen-Karppisen päiväkodissa järjestetty niin, että lapselle annetaan mahdollisuus hiljentyä halutessaan ennen ruokaa.
Poulter iloitsi kuulemastaan.
– Tämä kuulostaa hyvältä. Ei rukoiluteta, mutta annetaan siihen mahdollisuus, nähdään lapsessa tämä ulottuvuus.
Koistinen-Karppinen sanoi, että perheissä, joissa uskonto on tärkeä, lapsi osaa kertoa siitä.
– On mahtavaa päästä keskustelemaan sellaisen lapsen kanssa, joka on sisäistänyt perheen arvot.
Seurakuntia pyydetään järjestämään myös rinnakkaista ohjelmaa
Keskustelussa viitattiin useaan otteeseen kumppanuuden koreihin, jotka kuvaavat seurakuntien yhteistyötä varhaiskasvatuksen ja koulujen kanssa. Opetushallituksen ohjeisiin perustuvilla koreilla pyritään takaamaan lasten ja nuorten uskonnonvapauden toteutuminen.
Korit ohjaavat tekemään eron yleissivistävän opetuksen, perinteisten juhlien, uskonnollisten tilaisuuksien sekä kasvun ja hyvinvoinnin tuen välille. Kirkkohallituksen julkaisuun koreista voi tutustua täällä.
– Kun meille kantautuu tieto, että jollain paikkakunnalla on ongelmia, kyse on yleensä siitä, että korit ovat menneet sekaisin, Tuula Vinko totesi.
Esa Ylikoski sanoi pitävänsä syrjivänä käytäntöä, jossa kysytään, osallistuuko oppilas uskonnolliseen tilaisuuteen, kuten koulukirkkoon, vai ei. Rinnakkainen ohjelma pitää järjestää, ja siksi myös kysymys pitäisi esittää siinä muodossa, kumpaan ohjelmaan oppilas osallistuu.
Jussi Silpola kertoi, että ainakin Laukaassa käytäntö on juuri tämä.
Tuula Vinko sanoi havainneensa uutena ilmiönä, että seurakuntia saatetaan nykyään pyytää järjestämään molemmat tilaisuudet, myös uskonnoton.
– Onko tällainen järjestely sinusta uskottava? hän kysyi Ylikoskelta.
Ylikoski kannusti kouluja kääntymään paikallisten sekulaarien kansalaisjärjestöjen puoleen.
– Niitä löytyy, jos koulu avaa ikkunat muuallekin kuin kirkonmäelle päin.
Kuva: Jukka Granström. Tuula Vinko (vas.), Jussi Silpola, Päivi Koistinen-Karppinen, Esa Ylikoski ja Saila Poulter Kirkkopäivillä.
Lue myös muita juttuja Kirkkopäiviltä:
Keskiluokkainen kirkko sai pyyhkeitä Kirkkopäivien imagokeskustelussa – ”Elitismikehitys uhkaa”
Paneelikeskustelu Kirkkopäivillä: Totuuden jälkeisestä ajasta on siirrytty häpeän jälkeiseen aikaan
Piispa Jari Jolkkonen kirjoitti kirjan, jossa hän tunnustaa kaipaavansa totuutta etsiviä ateisteja
Piispat Hintikka ja Åstrand: Kirkon ja ääriliikkeiden keskusteluissa kynnyskysymys on ihmisarvo
Björn Wahlroos Jyväskylän Kirkkopäivillä: Ehdoton armo ei ehkä ole hyvä idea
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.