Paavi Franciscuksen vierailua Irakiin luonnehdittiin monin tavoin historialliseksi jo ennakkoon, mutta matkan päätyttyä voidaan puhua jo suoranaisesta sensaatiosta. Kyyniset kritiikit huonosta ajoituksesta, turvallisuudesta tai rahankäytöstä ovat nyt täysin merkityksettömiä sen rinnalla, mitä paavin vierailu on saanut aikaan.
Irak ei ole enää entisensä, ja kerrankin – vihdoinkin – tämän voi sanoa myönteisessä mielessä.
Ennen matkaa nauhoittamassaan videoviestissä Franciscus sanoi irakilaisille:
– Tulen pyhiinvaeltajana, katuvana pyhiinvaeltajana, pyytämään Herralta anteeksiantoa ja sovintoa vuosien sodan ja terrorismin jälkeen, anomaan Jumalalta sydänten lohduttamista ja haavojen parantumista. Tulen myös rauhan pyhiinvaeltajana, toistamaan sanat: Olette kaikki veljiä.
Paavi otettiin vastaan pyhiinvaeltajana ja rauhan sanansaattajana erittäin positiivisesti sotien ja terrorismin murjomassa maassa, jonka väestöstä noin 98 prosenttia on muslimeja.
Erityisen merkittävinä pidettiin lauantain uskontojenvälistä tilaisuutta Abrahamin – ”rauha hänelle”, kuten sekulaarillakin irakilaisella televisiokanavalla aina muistettiin sanoa – kotikaupungissa Urissa ja paavin historiallista tapaamista shiiaenemmistöisen maan korkeimman uskonnollisen auktoriteetin, Najafissa asuvan suurajatolla Ali al-Sistanin kanssa.
***
Aivan oma lukunsa oli paavin rukous Mosulin neljän kirkon aukiolla sunnuntaiaamuna. Vielä viisi vuotta sitten Mosulissa oli Isisin kalifaatin Irakin-keskus. Moni pani merkille ironian: Isis uhosi menevänsä Roomaan ja leikkaavansa paavilta pään irti, mutta nyt paavi itse seisoi raunioituneessa Mosulissa ja julisti, että rauha on sotaa voimakkaampaa ja toivo vahvempaa kuin viha. Hän uskoi sodan uhrit Herran haltuun ja rukoili parannusta pahantekijöille.
– Jos Jumala on elämän Jumala – ja sitä hän on – niin on väärin tappaa veljiämme ja sisariamme hänen nimissään. Jos Jumala on rauhan Jumala – ja sitä hän on – niin on väärin sotia hänen nimissään. Jos Jumala on rakkauden Jumala – ja sitä hän on – niin meidän on väärin vihata veljiämme ja sisariamme, paavi sanoi.
Tilaisuus oli monin tavoin symbolinen ja koskettava. Mosuliin palannut syyrialaiskatolinen pappi – kaupungin ainoa – kertoi kaksimiljoonaisen muslimiväestön ottaneen hänet hyvin vastaan ja puhuttelevan häntä kunnioittavasti ”isäksi”. Mosulin kaupunkia virallisesti edustanut muslimi Gutayba Aagha kutsui kaupungista lähteneitä kristittyjä palaamaan takaisin, ja paavi päästi tilaisuuden päätteeksi lentoon valkoisen rauhankyyhkysen. Franciscus paljasti aukiolla myös muslimitaiteilijan tekemän muistoristin.
Mosulilainen historioitsija Omar Mohammed twiittasi Mosul Eye -tilillään paavin Mosulin-vierailusta tunteikkaasti. ”Kukaan ei ole vuosikymmeniin pystynyt puhumaan mosulilaisille niin kuin Pyhä Isä Franciscus tänään teki. Hänen sanansa tulevat jäämään syvälle sydämeemme ikiajoiksi.”
Isisin kalifaatin henkilökohtaisesti kokenut Mohammed tunnusti, ettei kyynelistä meinannut tulla loppua.
***
Irakilaisella al-Iraqiya-kanavalla ei ollut viikonloppuna juuri muuta aihetta kuin paavin vierailu. Huomionarvoista oli paitsi se, kuinka kunnioittavasti muslimikommentaattorit suhtautuivat paaviin, myös se, että kristityille annettiin hyvin runsaasti ruutuaikaa.
Irakilaiset televisionkatsojat saivatkin oikean tehokurssin pitkästä kulttuurihistoriastaan ja maansa ikivanhasta mutta heikosti tunnetusta kristillisestä vähemmistöstä, jonka vahvuus on laskenut aiemmasta 1,5 miljoonasta muutamaan sataan tuhanteen.
Tiedollisen taustoituksen lisäksi Irakin 40-miljoonainen väestö sai tilaisuuden nähdä suorana lähetyksenä paavin johtaman kaldealaiskatolisen messun (historian ensimmäisen sellaisen) Bagdadin Pyhän Joosefin katedraalista lauantaina sekä juhlatunnelmaisen ulkoilmamessun Kurdistanin pääkaupungin Erbilin Franso Hariri -stadionilla sunnuntaina. Liturgiaa vietettiin, evankeliumia julistettiin ja lauluja laulettiin arameaksi, arabiaksi, kurdiksi ja italiaksi.
Lukukappaleina näissä messuissa olivat muun muassa Paavalin hymni rakkaudelle, sanoma ristiinnaulitusta Jeesuksesta Jumalan viisautena ja voimana sekä Vuorisaarnan autuaaksijulistukset. Tekstit saivat aivan uusia ulottuvuuksia siinä kontekstissa, missä ne nyt luettiin, ja paavi Franciscus osasi hyödyntää tätä saarnoissaan.
Lisäksi ennen Erbilin messua pappi sai selittää tv-studiossa messun kulun ja merkityksen katsojakunnalle, josta suuri osa ei ollut koskaan nähnyt yhtään elävää kristittyä, saati sitten kristillistä jumalanpalvelusta. Tämän kollektiivisen kokemuksen jälkivaikutuksia on vielä ennenaikaista arvioida, mutta ne tuskin jäävät mitättömiksi.
Jonkinlaista paavin vierailun institutionalisointia ja vuosittaista muistoa merkitsee ainakin se, että 6. maaliskuuta eli paavin ja suurajatollan tapaamisen päivä on pääministerin ilmoituksen mukaan tästedes Irakissa ”kansallinen suvaitsevaisuuden ja yhteiselon päivä”.
*** *** ***
”Kuin elävöittävä sade kuivan kauden jälkeen”
Arabian kielen tulkki Marja Liisa Valtanen kertoo päässeensä viikonloppuna suoranaiselle Irakin-matkalle television välityksellä.
– Aivan ennennäkemättömän tiivistä ja positiivista uutisointia Irakin uutiskanavilta, Valtanen toteaa ja antaa erityiskehut irakilaisten puhtaalle ja selkeälle arabian kirjakielelle, ”joka ylittää kaikki kauneuden rajat”.
Valtasen mukaan televisiokommentaattorien puheet korostivat jatkuvasti rauhaa ja sovintoa.
– Hatunnostoni paaville ja irakilaisille.
Myös Lontoossa asuva Leena Inkinen seurasi paavin vierailua tiiviisti irakilaisen miehensä Sahibin kanssa, jonka Bagdadin-sukulaiset täydensivät tunnelmakuvia puhelimitse.
– Irakin kaikki uskonnolliset yhteisöt ylistävät paavia ja hänen vierailuaan ja sanovat, että paavi on nyt yhdistänyt kaikki yhteisöt, Inkinen sanoo.
– Tämä vierailu oli meille irakilaisille kuin elävöittävä sade kuivan kauden jälkeen. Kaikki me, jotka olemme kaukana Irakista, seurasimme matkaa kotoa televisiosta, ja ilon kyyneleet täyttivät silmämme, kommentoi Suomessa varttunut mutta nykyään Ruotsissa asuva kaldealaiskatolilainen Sandra Matti.
Ruotsin syyrialaiskatolilaisten pappi, isä Adris Hanna, kertoo epäilleensä matkan toteutumista koronan ja turvallisuustilanteen takia.
– Luojan kiitos olin väärässä! Jumalalle mahdotonkin on mahdollista! Kiitämme paavia siitä, että hän on rohkea niin kuin Jeesus. Hän näyttää meille tien sovintoon ja Irakin uudelleenrakentamiseen.
Emil Anton
Kirjoittaja on suomalais-irakilainen katolinen teologian tohtori ja Vatican Newsin suomenkielinen toimittaja.
Lue myös:
***
Seuraa Kotimaata
Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Ilmoita asiavirheestä