Mikkelistä kuului kummia. Kaupunkikeskustan kehittämisyhdistys Mikke ry ideoi halloween-tapahtuman, johon oli tarkoitus liittää hautausmaakävely.
Mikkeliläiset eivät pitäneet ideaa erityisen hyvänä, vaan se nostatti vastalauseiden myrskyn. Palautteen vuoksi hautausmaakävelyt peruttiin tapahtuman ohjelmasta.
Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra, tuomiorovasti Juha Palm kommentoi Kotimaa24:ssä, että seurakunta ei ole virallisesti ottanut kantaa keskusteluun. Palm sanoi kuitenkin pitävänsä syntyneessä tilanteessa hyvänä, ettei hautausmaakävelyä järjestetä.
Mikkelissä törmäsi kaksi juhlakulttuuria, suomalainen pyhäinpäivä ja angloamerikkalainen tulokas halloween. Tästä lähtökohdiltaan uskonnollisesta, mutta nykymuodossaan varsin sekulaarista juhlasta on tullut 1980-luvulta lähtien Suomessakin vuosi vuodelta suositumpi. Halloween on lyhenne englannin sanoista All Hallows Eve eli pyhäinpäivän aatosta.
Halloweenin juuret ovat Brittein saarilla kelttien sadonkorjuun samhai-juhlassa. Kelttien uskomusten mukaan syksyllä luonnon lakastuessa henget pääsevät irti ja yrittävät houkutella ihmisiä mukaansa. Henkiä karkottaakseen ja hämätäkseen ihmiset polttivat kokkoja ja pukeutuivat pelottaviin asuihin.
Kirkko pyrki vuosisatojen ajan kristillistämään tapaa, mutta se pysyi sitkeästi osana kansankulttuuria. Nykymuotoinen halloween on lähtöisin Yhdysvalloista, jonne se rantautui 1800-luvulla irlantilaisten ja skottilaisten siirtolaisten vanavedessä.
Halloween on elokuvien ja tv-sarjojen myötä tullut tutuksi miljardeille ihmisille ympäri maailmaa. Juhlintaan kuuluu se, että erityisesti lapset pukeutuvat luuranko- ja noita-asuihin ja kiertävät naapurustossa kysymässä ”karkki tai kepponen”. Halloweeniin kuuluvat myös kauhukertomukset, hautausmaat, pääkallot ja yleinen juhlinta.
Halloweenin tunnus on kurpitsalyhty, englanniksi jack-o´-lantern. Sen taustalla on irlantilainen tarina Jack-nimisestä juoposta, joka teki sopimuksen pirun kanssa, ettei joudu helvettiin. Mutta taivaaseenkaan Jack ei päässyt. Piru heitti Jackia palavalla hiilellä, jonka tämä säilöi evääksi ottamansa nauriin sisälle. Siitä lähtien Jackin sielu on etsinyt lepopaikkaa naurislyhdyn valossa. Yhdysvalloissa nauris vaihtui kurpitsaan.
Yhdysvalloissa ja monin paikoin maailmaa halloweenia juhlitaan 31.10. eli 1.1. vietettävän katolisen pyhäinpäivän aattona. Suomessa halloweenia juhlitaan joko silloin tai meikäläisen pyhäinpäivän alla. Suomessa pyhäinpäivän ajankohta vaihtelee lokakuun 29. päivän ja marraskuun 5. päivän välillä.
Halloween ei ole meillä virallinen juhlapäivä, mutta se on tulossa osaksi uutta kansanperinnettä ja populaarikulttuuria. Aivan ilman soraääniä halloweenin suosion kasvua ei ole katseltu. Kristillisten kirkkojen – varsinkin katolisen kirkon – piirissä sen on pelätty hämärtävän pyhäinpäivän merkitystä. Tästä huolesta Mikkelissäkin lienee ollut kyse.
– Minusta suomalainen pyhäinpäivän vietto on riittävän arvokas ja kaunis traditio tähän juhlaan liittyen. Haluaisin vahvistaa kristillisestä uskosta ja kirkon sanomasta nousevia pyhäinpäivän perinteitä, kommentoi tuomiorovasti Juha Palm Kotimaa24:ssä.
Kirkko ja kaupunki -lehdessä oli jo vuosia sitten pilakuva, jossa perhe vakavana laski pyhäinpäivänä omaisen haudalle kurpitsalyhdyn.
Halloween on esimerkki juhlaperinteestä, joka kasvattaa suosiotaan, sopeutuu ja hakee muotonsa uudessa kulttuurissa, vaikka moni kokee sen edelleen kaupallisena tai pakanallisena tuontitavarana.
Ehkäpä Mikke ry:ssä ei mietitty riittävän syvällisesti, mitä juhla- ja tapakulttuurien yhteentörmäyksestä voi seurata. Juhlilla kun on yleensä syynsä. Ylen mukaan yhdistyksen toiminnanjohtaja Tiina Maczulskij sanoi, että Halloween-tapahtuman tarkoituksena on vain tuoda vipinää ja valoa harmaaseen lokakuun lopun iltaan.
Varmasti halloween on keino saada aikaan ”vipinää”. Mutta taustaltaan juhla liittyy ihmisyhteisön selviytymisstrategiaan: henkien, demonien, kuoleman ja kauhun karnevalisoiminen on tapa kohdata ahdistavat ja pelottavat asiat.
Halloweenin suosion kasvu pakottaa seurakunnat tekemään rajanvetoa sen ja pyhäinpäivän välille. Uutta juhlapäivää ei kannata tuomita, vaan jakaa rauhallisesti tietoa pyhäinpäivästä ja sen merkityksestä.
Kirjoittaja on yhdessä Tuija Pyhärannan ja Joona Raudaskosken kanssa kirjoittanut kirjan Adventista ramadaniin – Uskonnolliset juhlat Suomessa (Kirjapaja 2016).
Kuva: Dusan Zidar / Scanstockphoto
Lue myös:
Mikkelin Halloween-suunnitelmat kuohuttavat – hautausmaakävely peruttiin
Ilmoita asiavirheestä