Saako presidenttiehdokas kieltää evoluutioteorian? Kysymys on noussut esiin viime päivinä kansanedustaja Laura Huhtasaaren ilmoittauduttua presidentinvaaleihin perussuomalaisten ehdokkaana. Huhtasaari nousi evoluutionäkemyksillään julkisuuteen jo viime syksynä. ”On ihan mahdoton teoria, että eläimistä tai eläimestä ajan saatossa tulisi ihminen”, hän kirjoitti tuolloin Facebookissa. ”Vaikka en uskoisi Jumalaan, en kyllä uskoisi Darwiniakaan.”
Huhtasaaren näkemykset aiheuttivat närkästystä erityisesti sen takia, että hän on koulutukseltaan opettaja ja istuu muun muassa eduskunnan sivistysvaliokunnassa. Presidenttiehdokkaana kansanedustajan evoluutiopuheet joutuvat vielä tarkemmin suurennuslasin alle.
Huhtasaaren luomisopillisista näkemyksistä keskusteltaessa muistetaan mainita, että merkittävä osa suomalaisista epäilee evoluutioteoriaa. Suomalaisten tiedenäkemyksiä kartoittavassa Tiedebarometrissa kysytään muutaman vuoden välein, mitä mieltä suomalaiset ovat väitteestä ”ihminen on kehittynyt vuosimiljoonien aikana muista, varhaisemmista eläinlajeista”.
Tämän evoluutioteorian peruskuvauksen kanssa eri mieltä oli 11 prosenttia vastanneista, siis noin joka yhdeksäs suomalainen. Tästä ihmisryhmästä suuri osa lienee kreationisteja.
***
Terminä kreationismi ei viittaa yhtenäiseen, jäsenneltyyn oppijärjestelmään tai maailmanselitykseen. Pikemminkin se on sateenvarjo, jonka alle mahtuu monenlaisia näennäistieteellisiä rakennelmia.
Älykäs suunnittelu on omaksunut tieteellisen yhteisön retoriikan ja pyrkii tekemään kreationismista uskottavan vaihtoehdon koulun biologiantunneille. Nuoren maan kreationistit ovat valmiita arvioimaan maapallon kuuden tuhannen vuoden ikäiseksi ja uskomaan dinosaurusten kuolleen, koska ne jäivät vedenpaisumuksessa Nooan arkin ulkopuolelle.
Jossain sateenvarjon alla sijaitsee myös kotikutoisempi luomisoppi. Sen kannattajat eivät ole niinkään kiinnostuneita geologisista kerrostumista tai fossiilijäljistä tai välttämättä siitäkään, kuinka kokonaisvaltaisesti ja syvällisesti Raamattu tulkitsee Jumalan luomistyötä. Tärkeämpää on, Huhtasaaren sanoin, ettei ”näin täydellistä – – maailmaa synny ihan vahingossa luonnonoikkuna” ja että ”ihmiset eivät ole eläimiä”.
***
Huhtasaaren argumentit evoluutiota vastaan liittyvätkin enemmän kristinuskon etiikkaan kuin luonnontieteeseen. Tiedebarometrissa huomattiin, että mitä enemmän vastanneet luottivat kirkkoon, sitä todennäköisemmin he vastustivat kehitysoppia. Evoluutioon saatetaan suhtautua ateistiseen maailmankatsomukseen houkuttelevana ideologiana, joka ei jätä tilaa luomistyöhön osallistuvalle Jumalalle.
Ja mitä evoluutio tekeekään puheelle ihmisarvosta ja jokaisen elämän ainutkertaisuudesta? Hidas luonnonvalinta kärjistyy arkikeskustelussa eloonjäämistaisteluksi, jossa vahvat menestyvät ja heikot poljetaan jalkoihin.
Evoluution uskotaan pakottavan ihmiset osaksi tätä eloonjäämistaistelua. Se antaa darvinistisen oikeutuksen maailmassa vallitsevalle epätasa-arvolle ja sorrolle. ”Ilman Darwinia ei olisi ollut Hitleriäkään”, kreationisti voi väittää. Silloin ei siis ole väliä sillä, mitä evoluutioteoria todella kertoo tai mikä siitä todistaa. Tärkeämpää on se, mistä evoluutioteorian luullaan kertovan ja mihin sen pelätään johtavan.
***
Uhkakuvat ja kärjistyneet käsitykset eivät kuitenkaan saa johtaa silmien sulkemiseen tieteellisiltä tosiasioilta. Evoluutioteoria on tieteellisesti paikkansapitävä kuvaus lajien kehittymisestä. Sen allekirjoittavat luonnontieteellisenä selitysmallina useimmat kristilliset kirkkokunnat, myös Suomen evankelis-luterilainen kirkko.
Evoluution todellisuuden tunnustaminen ei merkitse sitä, että kirkkokunnat väheksyisivät Jumalan roolia jokaisen ihmisen luojana ja elämän ihmeen ylläpitäjänä. Kirkot haluavat seurata luomiseen pohjautuvaa periaatetta, jonka mukaan jokainen ihminen on yhtä arvokas riippumatta ominaisuuksista tai taustasta. Hyvä esimerkki tästä on seurakuntien halu auttaa niitä, jotka eivät muualta apua saa, esimerkiksi paperittomia siirtolaisia.
Presidentinvaaleissa evoluutiokeskustelulla onkin merkitystä, jos se herättää keskustelua ehdokkaiden ihmiskuvasta. Miten ehdokkaat hahmottavat ihmisen arvon? Onko elämä eloonjäämiskamppailua, jossa jokainen ihminen ajaa vain itsensä ja oman laumansa etuja? Ovatko ihmiset eläimiä toisilleen, vai onko jokainen meistä luomistyön tuloksena yhtä arvokas?
Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.