Suurperheonnella on vakava kääntöpuolensa. Vanhoillislestadiolaisten ehdottomasta ehkäisemättömyydestä kärsivät usein myös lapset. Tähän ongelmaan tartutaan tiistaina julkaistavassa uutuuskirjassa Usko, toivo ja raskaus.
Kirjan ovat kirjoittaneet teologian maisteri Aila Ruoho ja Kotimaa24:stä tuttu blogisti ja suurperheen äiti Vuokko Ilola. Kirjaa varten on haastateltu perusteellisesti 30 vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen kuuluvaa tai sen jättänyttä, suuressa perheessä kasvanutta henkilöä.
Keskustelussa ehkäisystä unohdetaan usein, että asia ei ole vain vanhempien välinen. Se koskee myös lapsia. Kirjassa on riipaisevia tarinoita pikkuäideistä, jotka ottavat kokonaisvaltaisen vastuun vastasyntyneen hoidosta jo alle kouluikäisenä, kun äiti on liian sairas tai uupunut.
– Erityisesti minut yllätti se väkivallan määrä, mitä suurperheissä kasvaneet lapset ovat kokeneet. Rajua ruumiillista kuritusta käytettiin vielä sittenkin, kun laki sen jo kielsi. Toisaalta en ihmettele. Äärimmäisessä uupumustilassa ja kaoottisen elämän keskellä turvaudutaan väkivaltaan herkemmin kuin muulloin, Aila Ruoho sanoo.
Ruoho kantaa eniten huolta suurten sisarussarjojen keskimmäisistä. He uhkaavat jäädä näkymättömiksi ja vaille tarvitsemaansa huomiota ja hoivaa.
– Ensimmäisille lapsille vanhemmilta riittää vielä aikaa ja huomiota. Sisarussarjan nuorimmille samoin, kun tilanne alkaa vähin erin helpottaa. Pienimpiä hoivaavat myös sisarukset. Sisarussarjan keskimmäiset sen sijaan tuntevat helpommin itsensä ylimääräisiksi ja jopa ei-toivotuiksi, Ruoho sanoo.
1960-luvulta alkaen lestadiolaisuudessa on korostettu, että uskovainen haluaa ottaa vastaan kaikki lapset, jotka Luoja hänelle suo. Ehkäisy on opetettu murhan synniksi, joka johtaa kadotukseen. Ehkäisyä ei ole voinut ajatella, vaikka perhe voisi todella huonosti ja nuoremmat lapset olisi jouduttu jopa ottamaan huostaan.
Nykyisin ehkäisykannat ovat hieman lieventyneet ja lääkärin määräämää ehkäisyä voidaan tietyissä tilanteissa käyttää.
Joissakin suurperheissä rakkautta ja huolenpitoa riittää ja vanhemmat pysyvät terveinä. Näitä kertomuksia näkee erityisesti vanhoillislestadiolaisten omissa julkaisuissa. Ruoho ja Ilola eivät halua kyseenalaistaa tätä.
– Emme halua pahaa vanhoillislestadiolaiselle liikkeelle. Koimme kuitenkin tarpeelliseksi nostaa julkiseen keskusteluun myös ne toisenlaiset kokemukset. Jokaisella lapsella on oikeus olla toivottu, lapsi ei saa joutua kantamaan kohtuuttomasti vastuuta kodinhoidosta eikä kukaan äiti saisi joutua rukoilemaan Jumalalta keskenmenoa, Ruoho tiivistää.
Lue myös Aila Ruohon haastattelu 11.9. ilmestyvästä Kotimaa-lehdestä.
Kuva: Emilia Karhu
Ilmoita asiavirheestä