Aatami ja Eeva söivät hyvän ja pahantiedon puusta ja heissä syntyi syyllisyyden ja häveliäisyyden tunne. He peittivät itsensä viikunan lehdillä, ja heidät karkotettiin paratiisista.
Mutta heidän tultuaan pohjoiselle pallonpuoliskolle ei viikunoita enää ollut. Aatami kyysi Eevalta, mitä me nyt teemme. Eeva kysyi samaa enkeliltä, joka puolestaan kysyi Jumalalta.
– Käyttäkää vaahteranlehteä, kuului ääni taivaasta.
Koska oli syksy, vaahteran lehdet olivat keltaisia.
– En pidä keltaisista vaatteista, sanoi Eeva.
Enkeli ja Aatami kauhistuivat Eevan kiittämättömyyttä ja turhamaisuutta – ne olivat syntiinlankeemuksen seuraus – mutta Jumalaa nauratti.
Ja niin Jumala teki erivärisiä vaahteroita, joiden lehdistä Eeva löysi itselleen sopivia sävyjä, kuin luonnon vaatekaapista ikään.
Vaahtera eli metsävaahtera (Acer platanoides) on jalo lehtipuu, joka kasvaa Suomessa luonnonvaraisena linjan Pori-Tampere-Puumala-Värtsilä-linjan eteläpuolella. Puisto- ja pihapuuna se menestyy Pohjanlahden rannikolla aina Kemiä ja Torniota myöten.
Metsävaahterasta on jalostettu useita koristemuotoja.
Vaahtera on aluksi nopeakasvuinen, mutta noin 40 vuoden iässä sen kasvu hiipuu. Vaahtera saavuttaa suotuisissa olosuhteissa 100–150 vuoden iän.
Vaahteran puuaines on vaaleaa ja kovaa. Sitä käytetään työkalujen varsien, työkalupenkkien, höylän tukkien, kiväärin tukkien ja kävelykeppien sekä kitaran otelautojen valmistukseen. Myös huonekaluja tehdään vaahterasta.
Vaahteranlehti on Kanadan tunnus.
Keltaisena, oranssina ja punaisena liekehtivä syksyinen vaahtera on kuin suoraan Suuren taiteilijan luomisen paletista. Sellainen väriloisto vetää hiljaiseksi.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä