”Mitä tapahtuu, jos Sley ja Kansanlähetys menettävät kirkon virallisen lähetysjärjestön aseman?”
Lauantaina Hengellisillä syventymispäivillä Järvenpäässä kolmelle herätysliikejohtajalle Tom Säilälle (Sley), Daniel Nummelalle (Kansanlähetys) ja Lauri Vartiaiselle (Suomen raamattuopisto) paneelikeskustelussa esitetty kysymys veti joukon ja yleisön vakavaksi.
– Mitä se tarkoittaa käytännössä ja konkreettisesti, keskustelun puheenjohtaja Juha Vähäsarja tarkensi.
Sleyn toiminnanjohtaja Tom Säilä kommentoi asiaa ensin.
– Vähemmän yhteistyötä seurakuntien kanssa varmasti. Osa seurakunnista tulee varmaan jättäytymään sillä perusteella tukemasta Kansanlähetystä ja Sleytä. Se on tietysti minun mielestäni suuri sääli, puolin ja toisin. Niitä kontakteja, joita on olemassa, tarvitaan.
Tässäkin tapauksessa järjestön toiminta Säilän mukaan jatkuisi.
– Toki nyt on niin, että vaikka se virallinen lähetysjärjestöasema lähtisi pois, niin sehän ei estä, etteivät yksittäiset seurakunnat voi tukea [järjestöjä] ja olla mukana. Ja varmasti niinkin tulee käymään joissain seurakunnissa ja silloin yhteys pysyy edelleen.
Säilän mukaan tällaisesa tapauksessa tietenkin mietittäisiin myös uusia tapoja toimia.
– Vaikka lähetysjärjestöstatus virallisesti kirkon osalta menisi, niin edelleen jatketaan lähetysjärjestöinä. Se on meillä vahva identiteetti ja meillä on siihen Kristuksen käsky. Joten se lähetystyöhön ei missään tapauksessa lopu, vaan se jatkuu, ja siihen etsitään uusia muotoja ja tapoja. Täällä kotimaassa myös.
Nummela kertoi yhtyvänsä Säilän sanoihin.
– Ei minulla lisättävää ole. Paljon on tietysti sellaista, mitä emme vielä tiedä. Kun tähän liittyy niin laaja kirjo kysymyksiä, miten ihmiset sitten toimivat, Nummela pohdiskeli.
Asian taustalla on viimesyksyisistä Inkerin kirkon pappisvihkimyksistä noussut kohu. Eräitä Kansanlähetyksen, Sleyn ja Raamattuopiston työntekijöitä vihittiin Pietarissa papeiksi. Piispainkokous näki vihkimyksen rikkomuksena järjestöjen allekirjoittamaa lähetyksen perussopimusta vastaan, käynnisti kuulemismenettelyn ja antoi tämän vuoden tammikuun lopussa järjestöille neljä kuukautta aikaa korjaaviin toimenpiteisiin.
Piispainkokous käsittelee järjestöjen antamia vastauksia syyskuussa.
”Jonkin verran teidän työnne ystävistä on sen jälkeen kirkosta eronneita.”
SUOMEN RAAMATTUOPISTON säätiö ei ole kirkon virallinen lähetysjärjestö. Lauri Vartiainen kommentoikin kysymystä sisälähetysjärjestön näkökulmasta. Hänen mukaansa Sleyn ja Kansanlähetyksen mahdollinen lähetysjärjestöstatuksen menettäminen voisi vaikuttaa kyseisten kahden järjestön kannattajajoukon kirkkosuhteeseen.
– Jos tulee sellainen kokemus, että omaa rakasta lähetysjärjestöä esimerkiksi kohdellaan äärimmäisen epäoikeudenmukaisesti, kyllä se tavallaan radikalisoi. Tarkoittaa sitä, että jonkin verran teidän työnne ystävistä ja toiminnassa mukana olevista on sen jälkeen kirkosta eronneita, Vartiainen arvioi.
Näin on Vartiaisen mukaan tapahtunut monien muidenkin järjestöjen kohdalla Suomessa, jos jotakin samankaltaista on tapahtunut.
Järjestöjohtajat totesivat kuulevansa myös kentältä tyytyväisyyttä siitä, että järjestöt ovat keskustelleet tulevaisuudesta ja ilmaisseet kantansa.
– Huoli siitä, että ei tehtäisi tai ajateltaisi tai yhtään mitään tässä kohdassa, on aika suuri, Säilä totesi.
Vartiainen totesi, että [kirkkopoliittinen] tilanne, jossa nyt ollaan, ei ole sellainen, että kaikki olisi muuttunut nyt. Hän on kertomansa mukaan tehnyt muutokseen liittyviä havaintoja nykyisessä tehtävässään jo noin vuosikymmenen ajan. Ensimmäisinä vuosina huonoihin merkkeihin ei hänen mukaansa oikein haluttu havahtua.
– Viimeiset viisi vuotta tilanne on kääntynyt toisinpäin, asiat ovat tulleet ihmisten huolena minulle.
”Ei meillä ole mitään halua lähteä ulos esi-isien ja -äitien kirkosta.”
KIRKON POLARISAATIO on lisääntynyt. Juha Vähäsarja esitti järjestöjohtajille hypoteettisen kysymyksen: jos ”löytyisi hyvän kirkkopoliittisen silmän omaava piispa”, joka esimerkiksi suostuisi vihkimään vanhauskoisia virkaansa eikä vaatisi avioliittokäsityksen muuttamista, olisiko tilanne vielä jotenkin pelastettavissa, jotta kirkko pysyisi vielä yhdessä?
– Onko se haaveilua, vai teidän mielestänne teoriassa mahdollista? Vähäsarja tarkensi.
Järjestöjohtajien kommenteissa saattoivat kaikua taustalla melko totiset ajatukset. Asiassahan kosketellaan järjestöjen näkökulmasta paitsi niiden asemaa ja työtä, myös kirkon yhtenäisyyttä ja jäsenyyttä.
Tom Säilä kommentoi Vähäsarjan kysymystä toteamalla, että ”se on mahdollista”. Hän muistutti, että kirkkoon kuuluvat tai eivät kuulu yksittäiset ihmiset.
– Herätysliikkeet eivät sinänsä ole kirkon jäseniä, vaikka ne ovatkin kirkon sisällä toimivia liikkeitä. Mutta jos kirkossa on halu, että tällainen erilaisuus, joka koskettaa meitä, voi säilyä kirkossa, silloin se säilyy. Ei meillä ole mitään halua lähteä ulos esi-isien ja -äitien kirkosta, vaan kyllä me haluamme siihen kuulua ja olla sitä rakentamassa, Säilä sanoi.
Vartiaisen mukaan piispatkaan eivät enää ole vapaita, vaan osa kapitulia ja laajempaa kokonaisuutta.
– En usko, että kukaan yksittäinen ihminen voisi vaikuttaa mitään niin isoa. Mutta jos tapahtuisi isompi herääminen ja tilanteen tiedostaminen ja riittävä kriisitietoisuus, niin totta kai olisi asioita tehtävissä.
Säilä peräänkuulutti tilanteessa uusia ajatuksia.
– Kun katsotaan, miten tähän asti on menty, niin ei hyvältä näytä. Pitäisi tulla jotakin muuta, kuin mihin suuntaan nyt olemme menossa, Säilä sanoi.
Nummela kertoi ajattelevansa, että yksikin rohkea yksilö voisi kyllä saada muutosta aikaan.
– Samaan aikaan on todellisuutta, että ne muutokset, mitä nyt tapahtuu, ovat aika vaikeita. Minun on vaikea ajatella, että voiko Kansanlähetys yleensä olla nykyisen kaltaisessa läheisessä yhteistyössä kirkon kanssa, joka opettaisi, että avioliitto on yhtä hyvin kahdelle miehelle tai kahdelle naiselle, Nummela totesi.
”Piispat voisivat toteuttaa paremmin ydintehtäväänsä.”
MITÄ JÄRJESTÖJOHTAJAT haluaisivat, jos piispat olisivat paikalla ja kysyisivät, ”mitä te haluatte”? Moderaattorin kysymys näytti herättävän hieman hilpeyttä yleisössä ja kenties keskustelijoissakin.
Säilä tiivisti toiveen: ”vapautta toimia”. Hän viittasi myös jumalanpalvelusyhteisöjen tärkeyteen.
– Herätysliikkeissä olemme kovin riippuvaisia siitä, saammeko seurakunnilta lupaa pitää messuja jossakin tilassa. Näitä lupia ei kovin helposti tällä hetkellä tule, Säilä totesi.
Nummelan mukaan piispat voisivat toteuttaa paremmin ydintehtäväänsä.
– Se ei suinkaan ole se, että kaikki ovat vain samassa hallissa istumassa onnellisina, kaikista eroista huolimatta. Heidän tehtävänsä käsitykseni mukaan on puolustaa oppia, pitää kiinni siitä, mihin he ovat sitoutuneet tullessaan virkaansa ja sitä kautta ohjata kirkon elämää, Nummela sanoi.
Vartiaisen mukaan toiveissa ei ole enää kyse siitä, annetaanko [järjestöille] elintilaa.
– Se alkaa olla jo ohimennyt kysymys. Pidättäydytään kirkkoa rikkovista toimista, koska sillä perusteella elintilamme tulee kasvamaan.
Vartiaisen mukaan järjestöjä ”ei voi maalata nurkkaan”.
– Se on tavattoman tärkeää tiedostaa. Jos sitä ei tiedosteta, en tiedä, miten tämä voisi millään tavoin päättyä hyvin, Lauri Vartiainen pohdiskeli.
Lue myös:
Kirkon ja konservatiivisten järjestöjen suhde on vaakalaudalla
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä