Ylitornion tuleva kirkkoherra Nona Lehtinen, 45, ei koskaan haaveillut papin työstä. Hänestä piti tulla toimittaja tai järjestötyöntekijä.
– Mutta Jumala teki minulle ”joonat” eli kutsui tehtävään, jota en halunnut. Ja niinhän siinä kävi, että Jumala voitti kaikki neuvottelukierrokset. Väistelyistäni huolimatta kävi selväksi, että tähän kutsuun oli vain yksi vastausvaihtoehto: kyllä.
Vuonna 2010, lähes vuosikymmenen jatkuneiden opintojen jälkeen, Lehtinen sai pappisvihkimyksen Tampereen tuomiokirkkoseurakuntaan.
– Siinä Jumalan kutsu jotenkin lopullisenoloisesti oksastettiin minuun. Huomasin olevani tyytyväinen ammatissa, joka ei ollut ollut toiveammattieni listalla. Ensimmäistä papinpaikkaani muistan erityisellä kiitoksella ja lämmöllä. Silloinen kirkkoherra Olli Hallikainen oli esimerkillinen esimies. Terveisiä hänelle!
Opiskeluaikana Nona Lehtinen työskenteli muun muassa Merimieskirkon palveluksessa Kemin Ajoksen satamassa sekä kesäisin teologina urheilurippikouluissa. Tukholmaan hän jäi kesäteologipestin jälkeen joksikin aikaa nuorisotyönohjaajaksi. Kaikissa tehtävissä hän sai kannustusta papin työhön, jota yritti väistellä.
– Silloin pappeus tuntui minusta siltä kuin olisin pukenut itselleni aivan väärän värisen paidan päälle, mutta muut ihastelivat, kuinka hyvin se minulle sopii. Kun lopulta suostuin pappisvihkimykseen, itsellänikään ei ole enää ollut ongelmia paidan värin kanssa.
”Lapset ovat älykkäitä ja tarvitsevat uusia, mielikuvitusrikkaita tapoja lähestyä Raamattua.”
Vuoden 2005 Lehtinen vietti Kirkon ulkoasianosaston stipendillä vaihto-opiskelijana Yhdysvalloissa Gettysburgin luterilaisessa seminaarissa. Sieltä hän ammensi spiritualiteettiinsa rentoutta. Erityisen vaikutuksen häneen teki se, kuinka lapsiin suhtauduttiin vakavasti seurakunnan jäseninä. Esimerkiksi Godly play eli leikkiä korostava raamattutyöskentely kehitettiin Yhdysvalloissa jo 1970-luvulla, mutta Suomeen se saapui vasta 2000-luvulla.
– Lapset ovat älykkäitä ja tarvitsevat uusia, mielikuvitusrikkaita tapoja lähestyä Raamattua. On myös tärkeää, että lapset saavat olla lapsia jumalanpalveluksissa, liikkua ja pitää ääntäkin.
Pappina Nona Lehtinen on työskennellyt paitsi Tampereen tuomiokirkkoseurakunnassa myös Turun tuomiokirkkoseurakunnassa sekä Tornion seurakunnassa. Kesästä 2023 alkaen hän on ollut Pelkosenniemen vt. kirkkoherra. Työt Ylitornion kirkkoherrana hän aloittaa heinäkuun alussa.
Lehtinen oli ainoa hakija Ylitornion kirkkoherraksi, joten Oulun tuomiokapituli pyysi Ylitornion kirkkovaltuustolta lausuntoa siitä, jatketaanko hakuaikaa. Kirkkoneuvosto haastatteli Lehtisen 6.2. ja piti häntä erittäin sopivana kirkkoherran virkaan, eikä hakuajan jatkamiseen nähty tarvetta. Kirkkovaltuusto oli samalla kannalla ja päätti kokouksessaan 13.2. pyytää tuomiokapitulia antamaan Lehtiselle virkamääräyksen Ylitornion kirkkoherran virkaan.
Johtajana Nona Lehtinen haluaa olla mahdollistaja.
– Sellainen, jolla on kuuntelevat korvat ja pieni suu, ja joka malttaa tehdä parhaansa, jotta työntekijä voi rauhassa keskittyä omaan tekemiseensä. En itse ole monenkaan asian paras asiantuntija ja haluan siksikin antaa vastuuta myös työntekijöille ja auttaa ja kannustaa heitä löytämään oman potentiaalinsa. Mitä Jeesus tekisi? Sitä johtajankin olisi hyvä kysyä aina tasaisin väliajoin.
”Rukous on eräänlaista terapiassa olemista. Siinä saa pukea sanoiksi kaikkea, mikä on mielen päällä.”
Nona Lehtiselle kirkon sanoman ydin on Jeesus ja hänen kertakaikkinen syntien anteeksiantonsa ihmiskunnalle.
– Vain syntien anteeksiantaminen voi pysäyttää pahan kierteen. Tämä on tärkeää sisäistää sekä yksilö- että yhteisötasolla. Kristus, jota kirkko julistaa, on sekä anteeksiannon mahdollistaja että esikuva.
Tätä Hyvän Paimenen ydinsanomaa ei Lehtisen mukaan voi muuttaa, mutta kirkon on kyettävä muuttamaan tapaansa viestiä siitä niin, että lampaat pystyvät kaikkina aikoina tunnistamaan ja ymmärtämään sanoman. Esimerkiksi suomalaisten jumalanpalvelusten perinteisesti jäyhä tunnelma ja vanhahtava kieli eivät välttämättä kosketa kaikkia nykyajan hengellisiä etsijöitä ja avaa heille kristinuskon aarretta.
Nykyisessä ahdistavassa ajassa Nona Lehtinen painottaa rukouksen merkitystä.
– Rukous on eräänlaista terapiassa olemista. Siinä saa pukea sanoiksi kaikkea, mikä on mielen päällä, esimerkiksi pelkojaan. Raamatun Psalmien kirjasta löytyy ihmisen koko tunnekirjo ilosta vihaan ja rauhasta pelkoon, sitäkin voi käyttää työkaluna tunteiden käsittelemisessä.
Lehtinen uskoo, että Jumala on hyvä ja hänellä on hyvä tahto ihmisiä kohtaan.
– Meidän ei tarvitse pelätä, koska olemme Valtakunnan kansalaisia, ikään kuin diplomaattisuojan alaisia. Bonhoefferin rohkaiseva runo, jonka tunnemme myös virtenä Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan, on koskettava osoitus siitä, miten usko voi kannatella ahdistuksissa. Itse luen pelonpoistajakseni myös Jeesuksen julistuksia siitä, ketkä tulevat olemaan autuaita eli onnellisia.
Vapaa-ajalla Nona Lehtinen lukee paljon, erityisesti fantasiaa ja tietokirjoja. Yhdessä miehensä Sasa Lehtisen kanssa hän harrastaa sotahistoriaa ja pelaa myös siihen liittyviä strategiapelejä. 8- ja 5-vuotiaiden tyttäriensä kanssa vanhemmat ulkoilevat ja liikkuvat paljon.
Myös Sasa Lehtinen aloittaa pian työt kirkkoherrana Tervolassa. Kahden papin ja kahden lapsen perheessä työn ja perheen yhteen sovittamisessa on toisinaan haasteensa.
– Olemme isosti kiitollisuuden velassa sukulaisille ja ystäville, joiden avulla lastenhoito on saatu onnistumaan esimerkiksi silloin, kun molemmat vanhemmat ovat olleet samaan aikaan hoitamassa kirkollisia toimituksia, Nona Lehtinen sanoo.
Toisaalta hän on kokenut, että papin työ on antanut lapsiperhearkeen myös joustoa. Lapset on ollut luontevaa ottaa mukaan vaikkapa messuun pienestä lähtien. Ja esimerkiksi esikoisen aloitettua koulunsa Lehtisistä oli hienoa, että heillä oli usein mahdollisuus olla arkisin lasten kanssa kotona.
Ilmoita asiavirheestä