Uskonnonopettajilla on merkittävä rooli uskonnollisten perinteiden sekä uskonnon ja kansalaisuuden välisen suhteen tulkitsijoina. Näin todetaan teologian maisteri Inkeri Rissasen väitöstutkimuksessa, joka analysoi islamin opetusta suomalaisissa kouluissa.
Rissasen kokemuksen mukaan islamin opettajat ovat myös kulttuurisia tulkkeja ja konsultteja. He voivat vastata oppilaiden ja toisten opettajien kysymyksiin siitä, miten toimitaan kouluarjen tilanteissa, joissa erilaisia uskonnollisia näkemyksiä edustavat ihmiset työskentelevät yhdessä.
– Opettajat vastaavat muun muassa siihen, miten rukoilla julkisissa tiloissa tai miten käyttäytyä, kun koulukaveri antaa joululahjan. Nuoret pohtivat, saako muslimien juhlapäivänä ottaa vapaata koulusta tai onko synti, jos ei ota. Islamin opetuksessa liberaaleja arvoja tulkittiin islamilaisessa viitekehyksessä ja oppilaille opetettiin, että on mahdollista olla yhtä aikaa hyvä muslimi ja täysivaltainen suomen kansalainen, Rissanen selvittää.
Rissasen mukaan uskonnonopettajat ovat ruohonjuuritason uskontopoliittisia vaikuttajia. Hän sanoo, että islamin uskonnonopetuksessa neuvotellaan kysymyksistä, joita ei ole poliittisesti korkeammalla tasolla pystytty ratkaisemaan mutta joiden keskellä on elettävä.
Rissanen keräsi tutkimuksensa aineiston havainnoimalla islamin opetusta kahdessa pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa yläkoulussa ja yhdessä lukiossa. Lisäksi hän haastatteli havainnoitujen kurssien opettajia ja oppilaita.
Rissasen mukaan luokissa ei harjoitettu uskontoa, joten suomalainen määritelmä tunnustuksettomasta opetuksesta täyttyi.
– Tosin tunnustuksellisuus on käsitteenä vaikea. En usko, että neutraali ja täysin objektiivinen uskonnonopetus on mahdollista.
Rissasen mukaan erityisesti vähemmistöt näyttävät hyötyvän mahdollisuudesta käsitellä identiteetin ja erilaisuuden kohtaamisen teemoja oman tradition kautta. Hänen mielestään islamin opetus voi osaltaan edistää suomalaisen islamin ja oikeudenmukaisen monikulttuurisen yhteiskunnan kehitystä.
Rissasen väitöstilaisuus järjestetään perjantaina 30. toukokuuta Helsingin yliopistossa. Väitös kuuluu uskonnonpedagogiikan oppiaineeseen.
Lue väitöskirjan tiivistelmä.
Ilmoita asiavirheestä