Kansallisella Kokoomuspuolueella oli keskeisen rooli suomalaisen uskonnonopetuskäytännön muotoutumisessa, sanoo väitöskirjassaan Leena Isotalo. Väitöksessä tarkastellaan vuosia 1918–1923, jolloin säädettiin keskeiset koululait ja uskonnonvapauslaki.
Kokoomuslaisten kannanotoissa näkyi Isotalon mukaan vuonna 1918 päättynyt sisällissota. Isotalon mukaan kokoavassa kansakoulussa annettu arvokasvatus oli Kokoomuksen näkökulmasta turvallisella pohjalla. Uskonnonopetus nähtiin puolueessa paitsi yhteistä hyvää lisäävänä, myös kirkkoon kuuluvan yksilön oikeutena ja se koettiin laajasti sopivaksi katsomusopetuksen pohjaksi, vaikkakin puolueen sisällä oli uskonnonopetusta koskien erilaisia painotuksia.
Kokoomuksen määrätietoinen tuki uskonnonopetukselle johti osaltaan kesän 1922 eduskuntavaalien alla siihen, että myös Maalaisliiton ja Edistyspuolueen oli määriteltävä kantansa uskonnonopetukseen varsin myönteiseksi.
Kansakoulun uskonnonopetus määrittyi vaalien jälkeen vastaamaan lopulta myös kirkon näkemyksiä. Tunnustuksellisen uskonnonopetuksen ohella kirkkoon kuulumattomille turvattiin mahdollisuus uskonnonopetuksesta vapautukseen ja vastikeaineiden opetuksen saamiseen.
TM Leena Isotalo väittelee 2.2. Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa aiheesta ”Yhteinen hyvä ja yksilön oikeus – Kansakoulun uskonnonopetus Kansallisen Kokoomuspuolueen politiikassa 1918–1923” (Religious Instruction in the Finnish Primary Schools in the Policy of Kansallinen Kokoomuspuolue (The Finnish National Coalition Party) between 1918 and 1923). Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian oppiaineeseen lukeutuvassa väitöstilaisuus vastaväittäjänä toimii dosentti Marjo-Riitta Antikainen, Helsingin yliopisto, ja kustoksena professori Aila Lauha Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.
Ilmoita asiavirheestä