Teologian lisensiaatti Heta Hurskainen katsoo systemaattisen teologian alaan kuuluvassa väitöskirjassaan, että Venäjän ortodoksisen kirkon (VOK) ja Suomen luterilaisen kirkon (SELK) väliset neuvottelut ovat päässeet eteenpäin sosiaalieettisen keskustelun opillisissa perusteluissa.
Tällainen kehkeytyminen on ollut mahdollista silloin, kun kirkot ovat keskittyneet neuvotteluissaan saavuttamiinsa opillisiin tuloksiin eikä muualla tehtyyn ekumeeniseen opilliseen työhön.
Tutkitulla ajalla neuvottelujen alusta 1970 vuoteen 2008 erityisesti opillisen teeman sisällä jo 1970-luvun lopulla löydetty yhtymäkohta luterilaisen vanhurskauttamisen ja ortodoksisen jumalallistamisen välillä on ollut merkityksellinen. 1970-luvun opillisen löydön pohjalta on tulkittu, että Jumalan olemus on rakkaus ja ihminen on luotu rakkauden yhteyteen. Tähän opilliseen pohjaan nojaten keskustelu sosiaalietiikan käytänteistä on edennyt 2000-luvulla.
Keskustelujen aiheet ovat muuttuneet 1970-luvulta tähän päivään. 1970-luvulla keskusteluissa ilmeni globaali huoli rauhasta ja sen uhkana oleva idän ja lännen jännite. 1980-luvulla huolet muuttuivat paikallisemmiksi, vain Pohjois-Eurooppaa koskeviksi. Edelleen 1990- ja 2000-luvuilla keskustelu jatkui yhä paikallisempaan suuntaan keskittyen yhteiskunnan ja kirkon välisiin suhteisiin Venäjällä ja Suomessa.
Teologian lisensiaatti Heta Hurskaisen väitöskirja ”Ecumenical Social Ethics as the World Changed. Socio-Ethical Discussion in the Ecumenical Dialogue between the Russian Orthodox Church and the Evangelical Lutheran Church of Finland 1970–2008” tarkastetaan filosofisessa tiedekunnassa Itä-Suomen yliopistossa 4.10. ja se hyväksytään yhteisohjaussopimuksen (Joint Supervision Agreement) perusteella myös Greifswaldin yliopistossa Saksassa.
Ilmoita asiavirheestä