1700-luvulla vaikutti Vaasan ja Oulun seuduilla Rijfin suku, joka rakensi kirkkoja. Filosofian maisteri Paula Mäkelä käsittelee tämän uusikaarlepyyläisen suvun sekä heidän palveluksessaan työskennelleiden ammattirenkien vaiheita taidehistorian väitöskirjassaan.
– Väitöskirjatyö täydentää suomalaisen 1700-luvun kirkkoarkkitehtuurin ja rakennustaiteen perustutkimusta. Se tarkentaa omalta osaltaan myös ruotsalaista taidehistoriaa, sillä Rijfit harjoittivat ammattiaan myös Ruotsin puolella, Mäkelä kertoo.
Rijfien aktiivisin toimikausi oli 1700-luvun lopulla, jolloin he suunnittelivat ja rakensivat useita kivi- ja puukirkkoja sekä kellotapuleita pääasiallisesti silloisten Oulun ja Vaasan läänien alueilla aina Keski-Suomea myöten. Lisäksi he veistivät koristeellisia saarnatuoleja, alttarilaitteita ja virsitauluja.
Mäkelä on dokumentoinut tutkimuksessaan kaiken kaikkiaan 84 Rijfien rakennus- ja suunnittelukohdetta. Mukana on myös Rijfien profaaniarkkitehtuuri.
Rijfien kirkonrakentajien toiminta päättyi, kun Jacob Rijf kuoli poikansa Carl Jacobsonin kanssa Tukholmassa joulunpyhinä vuonna 1808. Perimätiedon väitteen mukaan isä ja poika kuolivat kadehtijoiden myrkyttäminä. Vaikka Rijfit menehtyivät ilmeisesti ruokamyrkytyksen aiheuttaman kovan kuumeen seurauksena, motiivit salamurhaan olivat Mäkelän mukaan kuitenkin olemassa.
FM Paula Mäkelän taidehistorian väitöskirja Kirkonrakentajasuku Rijf. Pohjalaisen kirkonrakentajasuvun rakennus- ja suunnittelutuotanto sekä toiminta kustavilaisen aikakauden Suomessa tarkastetaan Jyväskylän yliopistossa 18.12.
Ilmoita asiavirheestä