Väitös: ”Luterilaisuus on iloista aistikylläistä hengellisyyttä”

LutheriMartti Lutherin musiikinteologiaa systemaattisen teologian väitöskirjassaan tutkinut Miikka E. Anttila. Hän selvitti aihepiiriä kirjoitusten kautta ja rajasi pois tutkimustehtävästään uskonpuhdistajan roolin virsien säveltäjänä ja sanoittaja.

Väitöskirjan mukaan musiikki edustaa Lutherille syvälle koskettavaa viatonta esteettistä nautintoa joka samaistuu kokemukseen Jumalan hyvyydestä ja elämän mielekkyydestä. Vaikka Lutherilla ei ole kovin paljon musiikkia käsitteleviä kirjoituksia, niin niissä näkyvät hänelle muutenkin tyypilliset käsitykset, esimerkiksi se, että musiikki on uskon tavoin Jumalan lahja, ei ihmisen ansio.

Tutkimus nostaa esiin osaltaan myös harvoin tutkittua Lutherin käsitystä kauneudesta.

– Kauneuden löytämisen kyky näyttäytyy Lutherin musiikkiteologiassa merkkinä uskosta. Kun Jumala näkee Kristuksen tähden maailmassa pelkkää pyhyyttä, kristityn on katseltava maailmaa samaan tapaan, tiivistää Anttila

Väitöskirjassa päädytään siihen, että musiikki kuuluu kirjoitetun ja puhutun sanan rinnalle jumalalliseksi välineeksi, musiikki voi siis olla Jumalan sanaa. Sen kautta on mahdollista avata Jumalan suhdetta ihmisiin ja myös ihmisten suhdetta toisiinsa.  

Toisaalta musiikin jumalallisuus ei kuitenkaan rajoitu Lutherin ajattelussa ainoastaan virsiin tai muuhun jumalanpalvelusmusiikkiin, vaan syvä esteettinen nautinto on löydettävissä muualtakin musiikin laajasta kentästä. Anttilan mukaan musiikkia voidaan silti uskonpuhdistajan teologian perusteella käyttää myös väärin, esimerkiksi lihallisten himojen tarkoituksiin.

Väitöskirja pitäytyy 1500-luvun teologisessa maailmassa, mutta Anttila suostuu pohtimaan mihin iloinen aistikylläinen esteettistä kokemusta arvostava luterilaisuus on kadonnut?

– Ei se ole täysin hävinnyt, sitä on läsnä esimerkiksi virsissä. Vaikka en kiistä moraalin merkitystä, niin syynä näyttää olevan, kun usko on pelkistynyt moraaliksi, siitä on kadonnut iloisuus ja aistillisuus. Ilon lähde on Jumala, joka lakkaamatta lahjoittaa itsensä ja kaiken.

Anttilan mukaan Luther arvosti musiikissa myös improvisaatiota ilmaisemisen vapauden merkkinä. Lisäksi toisin kuin joskus on ajateltu, musiikki ei voi Lutherista olla koskaan olla liian kaunista.

Anttila väitteli toukokuussa Helsingin yliopistossa ja hänen englanninkielisen väitöskirjansa nimi on suomeksi Viaton nautinto. Tutkimus Lutherin musiikin teologiasta.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliJo yli 300 organisaatiota syrjinnästä vapaita
Seuraava artikkeliRämä vastaa: Löytyn kommentit paluuta 60-luvulle

Ei näytettäviä viestejä