Tuoreessa väitöstutkimuksessa hallintotieteiden maisteri Pete Hokkanen tarkastelee, mitä uskonnonvapaus tarkoittaa ja miten se tulee ottaa huomioon monikulttuuristuvassa koulussa. Hokkanen tuo myös esille ehdotuksia siitä, miten katsomusopetuksen järjestämistapoja tulisi kehittää.
Perusoikeusmyönteisin katsomusopetuksen malli on Hokkasen mukaan ”osa yhdessä ja osa erikseen” -malli, joka huomioi parhaiten sekä enemmistö- että vähemmistöuskontoja tunnustavien oikeudet.
Koulun uskonnonvapaudessa on kysymys yksilön vapaudesta osallistua oman katsomustaustan mukaiseen opetukseen.
– Toisaalta kyse on myös vapaudesta olla osallistumatta omantunnonvastaiseen uskonnonharjoitukseen. Uskonnonvapauden ydintä eli yksilön sisäistä ajatuksenvapautta ja vapautta valita oma maailmankatsomuksensa ei saa loukata tai rajoittaa, Hokkanen toteaa.
Uskonnonvapauden rajoitukset koulussa kohdistuvat uskonnon julkiseen harjoittamiseen, jota rajoittavat pääsääntöisesti toisten oikeudet ja yleinen järjestys. Tunnustukseton oman uskonnon opetus määräytyy koulun pedagogisista lähtökohdista ja on selkeästi erotettu uskonnon harjoittamisesta.
– Opetussuunnitelmatyön tulee edistää monikulttuurisuutta ja moniarvoisuutta sekä olla katsomusten suhteen neutraalia ja yhdenvertaista. Katsomusopetuksen kehittäminen edellyttää perusopetuslain 13 §:n muuttamista siten, että uskontokuntaan kuuluminen ei estä valinnanmahdollisuutta katsomusaineissa.
Hokkasen julkisoikeuden alaan kuuluva väitöskirjatutkimus “Uskonnonvapaus monikulttuuristuvassa koulussa” tarkastettiin torstaina 16. lokakuuta.
Lue lisää väitöksestä Vaasan yliopiston sivuilta
Korjattu 22.10. Pete Hokkasen koulutus hallintotieteiden maisteriksi.
Ilmoita asiavirheestä