Åbo Akademissa tarkistettiin tällä viikolla TM Eetu Kejosen tohtoriväitös, joka selvittää miten vanhoillislestadiolaisuus ja herännäisyys ovat kolmen eri tarkastelujakson aikana vuosien 1970 ja 2011 välillä käsitelleet moderniin ja myöhäismoderniin yhteiskunnan murrokseen sekä kirkkoon liittyviä kysymyksiä.
Aihetta valaistaan kartoittamalla liikkeitten homoseksuaalisuutta ja samaa sukupuolta olevia pareja koskevia kannanottoja. Kejosen väitöskirja Sexualitet i en brytningstid. En etisk analys av två finländska väckelserörelsers syn på samhälle, kyrka och homosexualitet åren 1970–2011 perustuu homoseksuaalisuuden ja samaa sukupuolta olevien parien yhteiskunnallisessa ja kirkollisessa asemassa tapahtuneisiin muutoksien tarkasteluun, kuten dekriminalisointiin ja lakiin parisuhteen rekisteröinnistä.
Vuosien 1970–1972 välisenä aikana molempien herätysliikkeiden piirissä esitettiin kriittisiä puheenvuoroja modernismia ja yhteiskunnan maallistumista koskien. Homoseksuaalisuuden poistuminen rikosnimikkeestä muodosti kuitenkin liikkeiden välillä eron.
Vanhoillislestadiolaisuudessa homoseksuaalisuuden dekriminalisointiin suhtauduttiin jyrkän tuomitsevasti ja puheissa viitattiin eskatologisiin teemoihin. Herännäisyyden piirissä reaktiot olivat huomattavasti maltillisempia.
Kejosen mukaan vanhoillislestadiolaisuudessa on kritisoitu läpi tarkastelujakson yhteiskunnan ja kirkon homoseksuaalisuutta koskevia uusia lähestymistapoja liikkeen omista lähtökohdista käsin, joskin eskatologinen puhe on väistynyt. Herännäisyys puolestaan on kehittynyt pluralistiseksi liikkeeksi, jonka julkaisuissa homoseksuaalien oikeuksia puolustettiin aktiivisesti.
Eetu Kejonen itse toivoo väitöksen tarjoavan työkaluja sen ymmärtämiseksi, mitä kirkon yhtenäisyydellä tarkoitetaan. Ruotsinkieliseen väitöskirjaan voi tutustua tästä linkistä.
Ilmoita asiavirheestä