Palestiinan eteläosissa sijainnut Juudan kuningaskunta tuhoutui 500-luvun lopussa eKr. Kirsi Valkaman väitöskirjassa tarkastellaan Juudan yhteiskunnan tuhoa ja jälleenrakentamista arkeologisten tietojen valossa.
Valkaman tutkimuksessa käydään läpi kaikki Juudan alueelta julkaistut arkeologiset löydöt, jotka on ajoitettu 500-luvun puoliväliin eKr. Tutkimuksessa selvitetään kuinka laajasti yhteiskunta tuhoutui ja minkälaisia yhteiskunnallisia oloja arkeologinen löytömateriaali heijastaa. Tutkijoiden näkemykset Juudasta poikkeavat toisistaan.
− Tutkimus osoittaa, että massiivisen tuhon kokeneiden yhteiskuntien tutkimus on hankalaa ja että tietyt kulttuurin osa-alueet jatkavat olemassaoloaan uusissa olosuhteissa, kun taas varsinkin resursseja vaativat osa-alueet muuttuvat voimakkaasti tai katoavat, Valkama toteaa.
Vanhan testamentin teksteissä ajanjakson todellisuutta kuvataan hyvin niukasti.
− Juudan alue toipui hitaasti 500-luvun lopussa ja 400-luvun aikana eaa., eikä Babylonian imperiumi näytä tukeneen provinssin toipumista millään tavoin, Valkama päättelee. Enemmänkin tekstit heijastavat tuhon aiheuttamaa traumaa.
Raamatuntutkimuksessa Jerusalemin ja sen temppelin tuhoutumisen jälkeistä aikaa on tutkittu paljon eri näkökulmista, koska ajanjakso on vaikuttanut merkittävästi Vanhan testamentin syntyprosessiin ja juutalaisen uskonnon muokkautumiseen
TM, FM Kirsi Valkama väittelee Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa 16.6. aiheenaan Judah in the Mid-Sixth Century BCE – Archaeological Evidence for a Post-Collapse Society. Väitös kuuluu Vanhan testamentin oppiaineeseen. Vastaväittäjänä toimii professori Oded Lipschits (Tel Aviv University) ja kustoksena Vanhan testamentin eksegetiikan professori Martti Nissinen Helsingin yliopistosta.
Ilmoita asiavirheestä