Anna-Maija Raittilan runous myötäilee modernismissa vaikuttavaa henkistä virtausta, kristillistä mystiikkaa, sanoo aiheesta väittelevä filosofian maisteri Leena Mäkitalo.
Tutkimuksen kohteena oli Raittilan 11 runokokoelmaa, joista ensimmäisen Ruiskukkaehtoo ilmestyi vuonna 1947 ja viimeisen Paratiisini puut vuonna 1999.
Mäkitalo tarkastelee tutkimuksessaan Raittilan runoutta viidestä toistuvasti esiintyvästä viitekehyksestä käsin. Ne ovat kristillinen kuvataideteos, Maria Jeesuksen äiti, sanaton intiimi vuorovaikutus, luontomaisema ja linnut sekä paratiisin puutarha.
Tutkimus osoittaa myös, että Raittila käytti päiväkirjamerkintöjään apuna runoja kirjoittaessaan.
Kirkon piirissä Anna-Maija Raittila (1928–2012) tunnettiin sekä taizeläisyyden puolestapuhujana sekä virsirunoilijana – hänen nimensä mainitaan yli sadan virren yhteydessä.
Kotimaisen kirjallisuuden alaan kuuluva Leena Mäkitalon väitöskirja Rajan ylityksiä tarkastetaan Helsingin yliopistossa 17.6.
Kuva: Jukka Granström. Anna-Maija Nieminen (Raittila) vuonna 1987.
Ilmoita asiavirheestä