Ihminen asui aikojensa alussa paratiisissa. Siellä hän kulki sulassa sovussa eläinten seurassa. Aivan erityisen ihastunut ihminen oli kauriiseen. Sen siro ja harmoninen olemus oli ihmisille ilon aihe.
Mutta sitten kävi niin kuin kävi, eli ihminen hankki itselleen lähtöpassit.
– Kerää kamasi ja häivy, sanoi vartijaenkeli karskisti ja osoitti paratiisin porttia.
Portilla ihminen pyysi, että eläimistä edes kauris pääsisi hänen mukaansa.
Vartijaenkeli kysyi Jumalalta, käykö se päinsä.
Jumala vastasi:
– Kyllä se käy, mutta paratiisin ulkopuolella kauriit ovat arkoja eläimiä ja ihminen pääsee näkemään niitä vain harvoin.
Niin kauriit kirmasivat paratiisin portista ulos nostaen häntänsä. Siinä samassa paratiisin valo värjäsi hännät valkoisiksi.
Valkohäntäpeuran (Odocoileus virginianus) nimi on vakiintunut suomen kieleen, joten nimistölautakunnan 2008 ehdottama uusi nimi valkohäntäkauris ei vielä ole saanut laajaa suosiota. Eläin tunnetaan meillä myös nimellä laukonpeura ensimmäisen siirtoistutuspaikan, Laukon kartanon, mukaan.
Ensimmäiset valkohäntäkauriit tuotiin Suomeen Yhdysvalloista Minnesotasta 1934. Kannan geneettisen pohjan laajentamiseksi uusia yksilöitä tuotiin 1948. Tällä hetkellä valkohäntäkauriita on Suomessa yli 30 000. Se on merkittävä riistaeläin.
Valkohäntäkauris esiintyy erityisesti Vaasa-Jyväskylä-Kotka-akselin eteläpuolella, mutta lajia tavataan pohjoisempanakin.
Luonnossa valkohäntäkauris on helppo sekoittaa pienikokoisempaan metsäkauriiseen. Lisäksi Suomessa tavataan myös saksankauriita.
Valkohäntäkauris on Pirkanmaan maakuntaeläin.
Kauriiden näkeminen luonnossa pysäyttää ihmisen. Ne ovat niin ihmeellisiä ja kauniita. Paitsi loikatessaan tielle auton eteen, Luojan luomat.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä