Seurakuntien varhaiskasvatuksen neuvottelupäivät alkoivat torstaina Lappeenrannassa. Yli 300 lapsityön ammattilaista saa opastusta muun muassa voimauttavan valokuvan käytöstä seurakuntatyössä.
Valokuvaaja ja kouluttaja Miina Savolaisen mielestä on tärkeää purkaa auki valokuvaan liittyviä vääriä käsityksiä.
–Valokuvaan liittyy Suomessa perinteisesti häpeällä kasvattamisen eetosta, mielletään, että oma kuva liittyy ulkonäköön ja pinnallisuuteen. Kuitenkin ihminen näkee omakuvassa myös sen, miten itse katsoo itseään ja miten voi.
Ihmistyössä perinteinen työväline on useimmiten kieli, mikä on suuri haaste, kun käsiteltävät asiat ovat tunnepitoisia ja abstrakteja, liittyvät elämäntarinaan tai kokemuksiin perhesuhteista. Savolaisen menetelmässä keskiössä on valokuva.
–Tarkoitus on antaa asiakkaalle korjaavia kokemuksia nähdyksi tulemisesta. Tämä perustuu siihen alkuperäiseen prosessiin, millä ihmisen kuva itsestä rakentuu. Vastasyntyneellä ei ole käsitystä itsestään, vaan se rakentuu aistisessa vuorovaikutuksessa vanhempien kanssa. Valokuva voi myös tehdä näkyväksi vielä alullaan olevia vahvuuksia ihmisessä. Tällöin niistä tulee emotionaalisesti totta, Savolainen toteaa.
Aluperin lastensuojelutyön saralta löytynyttä menetelmää käyttäen on täydennyskoulutettu Suomessa noin 3 000 hoitoalan ihmistä, heidän joukossaan myös seurakunnissa työskenteleviä diakoneja, lapsi- ja nuorisotyöntekijöitä sekä pappeja. Menetelmän tarkoitus on opettaa näkemään arvostava katse ja läsnäolo työvälineinä.
Savolainen näkee paljon mahdollisuuksia siihen, miten arvokkuuden kokemusta voi rakentaa osana hengellistä aluetta, suhdetta Jumalaan ja omaan itseen.
– Kyky katsoa itseään arvostavasti ja rakkaudellisesti voi olla rajallinen johtuen siitä, millaisia peilejä itse on saanut elämässään. Hengellinen lohtu voi olla tärkeä tässä, Savolainen sanoo.
Miina Savolainen on valokuvaaja, taide- ja sosiaalikasvattaja. Voimaannuttavan valokuvan menetelmää on sovellettu Maailman ihanin tyttö- ja Jumalan silmissä kaunis -projekteissa.
Ilmoita asiavirheestä