Hallintotieteilijä Jaakko Antila jätti vanhoillislestadiolaisen liikkeen keväällä 2009, ennen viime vuosien pedofilia- ja hoitokokousuutisia. Antila ei kokenut liikkeessä mitään järkyttävää, mutta opetuksen epä-älyllisyys häiritsi häntä. Uskontojen uhrien tuki ry:ssä Antila on huomannut, että vanhoillislestadiolaisilla ja Jehovan todistajilla on paljon yhteistä.
Jaakko Antila kasvoi Oulussa kymmenlapsisessa vanhoillislestadiolaisessa perheessä. Opiskeluvuosinaan hän asui Rovaniemellä ja kulki tiiviisti samoin uskovien porukoissa.
Valmistuttuaan vuonna 2008 Antila alkoi vieraantua liikkeestä. Kuten Antila mainitsee Kotimaa-lehdessä (21.6.), irrottautumiseen ei liittynyt elämäntapakapinaa vanhoillislestadiolaisia normeja vastaan.
– Omissa kokemuksissani vanhoillislestadiolaisuudesta ei ole mitään kamalaa. Kun olin mukana, kuvani liikkeestä oli pääosin positiivinen, Antila sanoo.
Irtautumiseen johti kapinan sijasta omien ajatusten kuunteleminen.
– Huomasin, että omat ajatukseni ja maailmankuvani olivat loogisempia, perustellumpia ja erilaisia kuin liikkeen. Vanhoillislestadiolaisuudessa on tosi paljon järjen ja oman ajattelun demonisointia, Antila sanoo.
Keväällä 2009 Antila päätti jättää liikkeen ja kertoi asiasta vanhemmilleen. Antila ei ollut perheessään ensimmäinen liikkeen jättänyt, joten hän luotti siihen, ettei perhe hylkäisi häntä.
– Liikkeestä eroamisen jälkeen monet ystävyyssuhteet hiipuivat. Joillakin läheisillä oli selvänä tarkoituksena saada minut palaamaan liikkeeseen. Tapaamisissa oli koko ajan läsnä ajatus, jonka mukaan minun ajatukseni olivat vääriä.
Monen muun vanhoillislestadiolaisen tavoin Antila ei ollut liikkeeseen kuuluessaan tietoinen lapsiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta. Antila ei tuntenut myöskään hoitokokousten historiaa, eikä hän ollut koskaan joutunut erityisen painostuksen kohteeksi.
Antila pitää kuitenkin vanhoillislestadiolaisuutta lahkona. Keskeisin lahkopiirre on Antilan mukaan seurakuntaoppi, jonka mukaan pelastuminen on mahdollista vain vanhoillislestadiolaisen liikkeen yhteydessä.
– Mielestäni vanhoillislestadiolainen liike elää vain rajanvedosta muuhun maailmaan, Antila kiteyttää.
Muut kristityt ulossulkevaa seurakuntaoppia opetettiin myös Antilan käymässä rippikoulussa.
Seurakuntaoppia tukee ulkonaiseen käyttäytymiseen liittyvä kontrolli kuten ehkäisykielto, naisten meikkaamattomuus, korvakorujen puuttuminen ja absolutismi.
– Liike tulkitsee yhteisön normien rikkomisen kertovan suoraan sieluntilasta.
Kontrollista seuraa Antilan mukaan se, että monet liikkeen jäsenet pitävät ”julkisivun kunnossa”, eivätkä jaa todellisia ajatuksiaan edes läheisimpien ystäviensä kanssa.
Viime vuosina Jaakko Antila on ollut mukana Uskontojen uhrien tuki ry:n vertaistukitoiminnassa. Oman irtautumisprosessin läpikäyminen synnytti halun auttaa toisia, jotka käyvät läpi samanlaisia vaiheita.
Pedofiliaan ja hoitokokouksiin liittyvän kohu-uutisoinnin myötä Uskontojen uhrien tuki ry. on saanut aiempaa enemmän yhteydenottoja entisiltä vanhoillislestadiolaisilta.
Antilan mukaan vertaistukiryhmissä ja nettikeskusteluissa on käynyt ilmi, että vanhoillislestadiolaisten ja Jehovan todistajien piiristä tulleilla on paljon yhteistä. Vain muutamia sanoja muuttamalla he puhuvat yhteistä kieltä.
– Se mistä olemme kotoisin, ei ole mikään erityistapaus. Ainoitten oikeitten uskojen toimintalogiikat ovat yllättävän samanlaisia.
Ilmoita asiavirheestä