Vanhoillislestadiolaisten pitäisi tehdä nykyisessä kirkkopoliittisessa tilanteessa yhteistyötä muiden kirkon konservatiivien kanssa, sanoo bloggaaja, teologian maisteri Roosa Tahkola. Hänen mukaansa yksi syy yhteistyön puuttumiseen on vanhoillislestadiolaisen liikkeen seurakuntaoppi.
Tahkola julkaisi kesäkuussa Hulluinhuonelainen-blogissaan kirjoituksen, joka liittyi Maata Näkyvissä -festareista käytyyn keskusteluun. Arkkipiispa Tapio Luoma
linjasi alkukesästä, että Pohjoismaiden suurimmassa kristillisessä nuortentapahtumassa ei saa enää järjestää messua, jossa naispuoliset papit eivät voi palvella.
Tahkola totesi blogissaan, että keskustelu liittyy myös vanhoillislestadiolaisiin, sillä se herättää kysymyksen herätysliikkeiden järjestämistä messuista laajemmin. Tahkola huomautti, että naispapit eivät palvele myöskään messussa, joka järjestetään vanhoillislestadiolaisen liikkeen Suviseuroissa.
Tahkolan mielestä konservatiivien – kuten naisten pappeutta ja samaa sukupuolta olevien avioliittoa vastustavien – tila on kirkossa kaventunut. Asioita voitaisiin kuitenkin viedä eteenpäin tekemällä yhteistyötä. Tähän yhteistyöhön Tahkola herättelee kirjoituksessaan omaa liikettään vanhoillislestadiolaisuutta.
Blogisti hämmästelee myös, että vanhoillislestadiolaiset tukivat arkkipiispanvaalissa laajalti Tapio Luomaa. Tahkolan mukaan ehdolla niin ikään ollut Ville Auvinen olisi edustanut paremmin vanhoillislestadiolaisuuden raamattunäkemystä. Tahkolan blogikirjoituksen voi lukea kokonaisuudessaan täältä.
Blogikirjoitusta käsitteli Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen Uusi tie -lehti viime viikolla. Tahkola sanoi lehden haastattelussa, että vanhoillislestadiolaiset voisivat tehdä yhteistyötä evankelisten ja viidesläisten kanssa vaikkapa kirkolliskokouksessa.
”Toivoisin, ettei liikkeessä pelättäisi jotain, jolle ei osata antaa nimeä”
Tahkola toteaa, että vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä yhteistyötä kirkon muiden konservatiivien kanssa ei ole totuttu pitämään mielekkäänä. Hänen mukaansa yksi keskeinen syy siihen on vanhoillislestadiolainen seurakuntaoppi, ”se, että Jumalan valtakunta rajoitetaan ehdottomasti rauhanyhdistyksen seinien sisäpuolelle” eli vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen. Tämä tarkoittaa tulkintaa, jonka mukaan vain vanhoillislestadiolaiset pelastuvat.
– Seurakuntaoppia pitäisi vähintään sanoittaa uudella tavalla tai muuttaakin, jos se tarkoittaa sitä, että ihminen tietää, kenen sydämessä on elävä usko. Opetuksessa pitäisi näkyä sen, etteivät vanhoillislestadiolaiset voi tietää, missä Jumala toimii, Tahkola sanoo Kotimaa24:lle.
Tahkolan mukaan liikkeen perustajan Lars Levi Laestadiuksen teologian juurilta on liikkeen nykyisessä seurakuntaopissa tultu kauas.
Roosa Tahkola kertoo vanhoillislestadiolaisuuden olevan hänelle rakas herätysliike. Siksi hän tahtoisi liikkeen kehittyvän nykyistä itsekriittisemmäksi ja elävän jatkuvassa uskonpuhdistuksessa.
– Toivoisin, ettei liikkeessä pelättäisi jotain, jolle ei osata antaa nimeä. Toivoisin, että vanhoillislestadiolaisuus olisi kristittyjen yhteisö, jossa Kristus on keskiössä eikä seurakunta nousisi Jumalan asemaan.
Peloista kertoo Tahkolan mielestä se, että liikkeessä on paljon tabuja. Hän arvioi, että yksi syy pelkoihin voivat olla liikkeen historian lukuiset jakautumiset. Niitä ei haluta lisää.
Tahkola kokee, että vanhoillislestadiolaisuudessa etsitään turvallisuuden tunnetta.
– Turva on liikkeessä. Asetelma voi johtaa siihen, että palvotaan turvalliselta tuntuvaa kuplaa sen sijaan, että palvottaisiin elävää Jumalaa.
”Blogin pitämistä ohjaa hengellinen missio”
Roosa Tahkola on kirjoittanut jo vuosia Hulluinhuonelainen-blogiin, jossa julkaistaan teologista pohdintaa ja keskustelua vanhoillislestadiolaisuudesta. Tahkolan ystävä Joona Korteniemi aloitti blogin lähes viisi vuotta sitten, Roosa Tahkola tuli mukaan vuotta myöhemmin. Blogissa on julkaistu myös Jaakko Töllin kirjoittama, naispappeutta käsitellyt alustus, josta nousi häly viime vuonna.
Joona Korteniemi on sittemmin lopettanut blogistina ja liittynyt roomalaiskatoliseen kirkkoon. Jaakko Tölli on kertonut juurtuneensa Lähetyshiippakuntaan. Tahkola pitää blogia yksin.
Tahkolan mukaan suurin osa blogin lukijoista on vanhoillislestadiolaisia tai muita liikkeestä kiinnostuneita. Hän kertoo saaneensa palautetta siitä, kuinka voimaannuttavaa on, että blogissa voi keskustella vanhoillislestadiolaisuudesta ilman epäuskoiseksi leimaamista.
– Blogin pitämistä ohjaa hengellinen missio. Haluan, että huomio ei kiinnity kirjoittajan persoonaan vaan uskon kohteeseen. Haluan kertoa Kristuksesta.
Kuva: Matias Tahkola
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.