Seurakuntien vapaaehtoistoiminnan erityisenä haasteena on nyt muutos tehtäviin sitoutumisessa: Aiemmin pitkäaikainen sitoutuminen oli yleistä, nykyään halutaan auttaa ja osallistua projektiluonteisesti.
Kotimaa Pro lähetti kymmenen seurakunnan vapaaehtoisista vastaaville työntekijöille kyselyn vapaaehtoistoiminnan ajankohtaisista kysymyksistä ja sai vastaukset seitsemästä seurakunnasta: Iisalmi, Kajaani, Hämeenlinna, Parikkala, Kallio (Helsingissä), Kemi ja Kolari.
Ikääntyneen vapaehtoisen toimintakykyä on seurattava yksilöllisesti
Kaikissa kyselyyn vastanneissa seurakunnissa vapaaehtoisten määrä on pysynyt viime vuodet suunnilleen samana. Yhteisenä murheena esiin nousi vapaaehtoisten ikääntyminen sekä pitkäjänteisen sitoutumisen väheneminen.
– Ikääntyminen ja toimintakyvyn heikkeneminen on asia, jota täytyy seurata vapaaehtoisten kohdalla yksilöllisesti. On huolehdittava siitä, ettei vastuuta anneta liikaa sellaisille vapaaehtoisille, jotka eivät sitä enää pysty kantamaan, huomioi Kajaanin seurakunnan kirkkoherra Marko Miettinen.
Toisaalta vapaaehtoistoiminnan tulevaisuus nähdään valoisana: Mitä tiukemmaksi seurakuntien talous muuttuu, sitä useammista tehtävistä selviäminen vaatii vapaaehtoisten panosta. Kun vapaaehtoisten panos muuttuu välttämättömäksi ja se haavat enemmän vastuuta, oma rooli koetaan entistä tarpeellisemmaksi ja siihen sitoudutaan syvemmin.
– Vapaaehtoistoiminta tarjoaa mielekästä tekemistä seurakuntalaisille ja samalla siinä palvellaan muita. Vapaaehtoiset ovat jo nyt iso voimavara ja talouden tiukentuessa heidän merkityksensä korostuu entisestään, summaa Iisalmen seurakunnan Suurella sydämellä -koordinaattori Virpi Jukarainen vastaajien yhteisen ajatuksen.
Joissain seurakunnissa työntekijät eivät vielä luota vapaaehtoisiin riittävästi, jolloin heille ei myöskään anneta isoja vastuita. Taustalla saattaa vaikuttaa myös pelko siitä, että työpaikat seurakunnissa joutuisivat uhatuiksi.
”Vapaaehtoiset tarvitsevat hengellistä opetusta”
Kyselyssä kävi ehkä hieman yllättäen ilmi, että vapaaehtoistoiminta voi olla aktiivisempaa ja spontaanimpaa etelän suuressa seurakunnassa kuin pohjoisen pienessä.
Pohjoisen pienissä kunnissa väestön väheneminen ja ikääntyminen johtaa kenties helpommin passiivisuuteen. Ihmiset jäävät suremaan kaikkea sitä, mitä seurakunnassa ei enää ole tarjolla.
– Ihmisten pistäisi kasvaa kulttuuriin, jossa hommat voidaan hoitaa myös itse. Käytännön työhön vapaaehtoista väkeä vielä löytyy, mutta hengellistä työtä kartetaan, puuttuu tietoa, taitoa tai rohkeutta. Ryhmien vetämiseen ja hartauksien pitoon kuitenkin tarvittaisiin jatkossa yhä enemmän vapaaehtoisia, sanoo Kolarin seurakunnan ainoa diakoni Marjatta Pakola.
Pakola ehdottaa hengellisen koulutuksen lisäämistä.
– On tarjottava Raamatun opetusta ja pienryhmiä, joissa voi kasvaa hengellisesti. Kun on itse saanut, on valmis antamaan myös muille.
Hiippakunnilta toivotaan koulutusta
Hiippakunnilta seurakuntien vapaaehtoistoiminnasta vastaavat työntekijät toivoisivat ennen kaikkea koulutusta itselleen. Monissa seurakunnissa koettiin, että vapaaehtoistoiminnan paikallisessa organisoinnissa olisi kehittämisen varaa, jotta päällekkäiseltä työltä vältyttäisiin ja kaikki työalat saataisiin mukaan. Myös uusia ideoita ja materiaaliapua kaivataan.
Tiimityö on koettu monin paikoin toimivaksi. On hyvä, että vapaaehtoistoiminta ei ole vain yhden työntekijän harteilla, vaikka vastuuta kannattaakin jossain määrin keskittää.
Hämeenlinnassa on hyviä kokemuksia seurakunnan ja kaupungin yhteystyöstä vapaaehtoiskeskus Pysäkin hallinnoinnissa.
Lähes kaikissa vastaajaseurakunnissa järjestetään vapaehtoisille vuosittain pari koulutuspäivää sekä lisäksi pari virkistyspäivää, joista toinen on usein retki jonnekin kiinnostavaan kohteeseen.
– Virkistystoiminta on keskeisen tärkeää. Vapaaehtoisille järjestetään toiminnallisia retkipäiviä, kehittämispäiviä ja mahdollisuuksia yhdessäoloon, kertoo Vapaaehtoiskeskus Pysäkin toiminnanjohtaja Lauri Nurmi Hämeenlinnasta.
Seurakunnat pitävät yhteyttä vapaaehtoisiinsa kirjeitse, puhelimitse, sähköpostilla, netin välityksellä ja kahvikupposten äärellä. Pienissä seurakunnissa kysymys herätti huvitusta: Vapaaehtoiset ovat harvoin erakoita, joten pienellä kylällä heihin törmää tiuhaan joka tapauksessa.
Vapaaehtoisia jopa haudankaivajan apuna
Vapaaehtoiset toimivat seurakunnissa mitä moninaisimmissa tehtävissä. Kyselyssä esiin noussut lista oli pituudeltaan vaikuttava.
Perinteisiä vapaaehtoistoiminnan muotoja ovat esimerkiksi erilaisten kerhojen ja ryhmien ohjaus, Raamattupiirien vetäminen, pyhäkoulunopettajana toimiminen, emännän apulaisen tehtävät, diakoniaruokailuissa palveleminen, ystäväpalvelu ja laitoksissa asuvien ihmisten kanssa ulkoileminen, kuorotoiminta, lähetyskirpputorin tai – kahvion myyjänä toimiminen, myyjäisiin leipominen ja käsitöiden tekeminen sekä jumalanpalveluksissa avustaminen.
Yhä enemmän vapaaehtoiset vastaavat myös erilaisten teemapäivien ja tapahtumien järjestelyistä sekä keräysten ja tempausten ideoinnista ja toteuttamisesta. He myös kuuntelevat lähimmäisten murheita palvelevassa puhelimessa tai vastaavat viesteihin palvelevassa netissä. Esimerkiksi Parikkalassa vapaaehtoisia palvelee myös haudankaivajan apulaisina.
Ilmoita asiavirheestä