Vapaaehtoisten työpanos merkitsee seurakunnille yhä enemmän. Vapaaehtoistyöntekijöiden avulla voidaan järjestää toimintaa, johon ei muuten olisi varaa. Lisäksi seurakuntalaisille halutaan luoda mielekkäitä osallistumis- ja toimintamahdollisuuksia. Meidän kirkko 2015 -strategiassa vapaaehtoistoiminta nostettiin koko kirkon kehittämiskohteeksi.
Viime vuonna seurakuntien vapaaehtoistehtävissä ahersi noin 185 000 suomalaista. Tarkkaa lukua ei tiedetä, sillä osa vapaaehtoisista toimii useissa eri tehtävissä ja toisaalta kaikki vapaaehtoistehtävissä olevat eivät näy tilastoissa.
Vapaaehtoisten määrä kasvaa diakoniassa ja lähetystyössä
Eniten vapaaehtoisia, noin 40 000, toimi yhteisvastuukerääjinä. Kuorolaisia oli 35 000. Diakoniatyössä lähimmäispalvelutehtävissä ja ryhmänohjaajina toimi yhteensä 36 000 vapaaehtoista. Kouluikäisten toiminnassa oli mukana noin 18 700 ryhmänohjaajaa. Rippikoulun isosia oli 17 000, lähetyksen vapaaehtoisia 15 900 ja soitinyhtyeiden jäseniä 14 800.
Vapaaehtoistoimintaan osallistuvien määrä on kirkkohallituksen Vapaaehtoistoiminnan projektisihteeri Anne Viljasen mukaan kasvanut viime vuosina esimerkiksi diakonian ja lähetyksen tehtävissä. Vähenemistä on nähty erityisnuorisotyön sekä kouluikäisten ryhmien ja kerhojen ohjaajien määrissä.
Seurakuntalaisten omaehtoinen toiminta on lisääntynyt.
– Yhä useammin seurakuntalaiset ehdottavat jotain toimintaa ja kertovat, että heitä olisi jo tällainen joukko ja he itse voivat hoitaa toiminnan, jos saavat käyttöönsä tilat ja tukea joltain työntekijältä.
Haasteena sitouttaminen
Seurakuntien suuri haaste on uusien vapaaehtoisten löytäminen sekä se, miten saada ihmisiä pitkäaikaista sitoutumista vaativiin tehtäviin. Kertaluonteisiin tempauksiin ja tapahtumiin väkeä löytyy helpommin.
Tehokkain tapa saada vapaaehtoisia on henkilökohtainen kutsu. Hyviä kokemuksia on myös netissä toimivasta Suurella Sydämellä vapaaehtoistoiminnan välityspalvelusta. Sitä kautta on löytynyt tehtäviin myös uutta väkeä.
Vapaaehtoistoiminnan kehittäminen ja koordinointi on yhä useammin merkitty jonkun työntekijän vastuulle, mutta Viljasen mielestä jokaisen työntekijän pitäisi ajatella vapaaehtoisten ohjaamisen olevan osa hänen omaa erityisosaamistaan ja työtään.
Vapaaehtoisia myös koulutetaan ahkerasti. Kaikkiin tehtäviin koulutusta ei tosin tarvita. Vapaaehtoistoimijoita pyritään myös huomioimaan eri tavoin, esimerkiksi yhteisillä juhlilla ja retkillä. Tärkeää olisi kuitenkin myös arkinen keskustelu ja palautteen antaminen.
Juttu on julkaistu aiemmin Kotimaa-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä