Yksinäisyys on yhä kasvava huolen aihe suomalaisessa yhteiskunnassa. Samalla kuilu hyvä- ja huono-osaisten ihmisten välillä kasvaa vauhdilla.
− On meidän jokaisen asia, että tämä kehitys saadaan pysäytettyä, sanoo Seinäjoella asuva aktiivinen vapaaehtoinen Juhani Hihnala, 70.
Hihnala kiinnostui vapaaehtoistyöstä tosimielessä viisi vuotta sitten jäätyään eläkkeelle Seinäjoen Lääkäritalon toimitusjohtajan virasta. Vapaaehtoistyö oli siintänyt hänen mielessään jo aiemmin, mutta työkuvioista vapautuminen mahdollisti etenemisen asiassa.
− Ajattelin, miten olen saanut elämäni aikana paljon positiivista eri muodoissa. Halusin laittaa hyvää kiertämään.
− Suuntasin ensimmäisenä Seinäjoen seurakunnan diakoniatoimistoon kysymään, minkälaista vapaaehtoistyötä voisin tehdä. Seurakunnan olen kokenut aina läheiseksi.
Saatuaan kuulla erilasista vapaaehtoistöistä, Hihnala varmistui, että kyseessä oli hänen juttunsa.
− Kohteet tuntuivat mielekkäiltä. Ymmärsin samalla, että vapaaehtoistyötä tehdään omien voimien ja mahdollisuuksien mukaan, eli hommia ei säestä työelämään kuuluva minuuttiaikataulu.
Ruoka-avun jakaminen avasi silmät
Uuden elämänvaiheen aloittanut Juhani Hihnala yllättyi erityisesti siitä, miten paljon yksinäisyyttä ja syrjäytyneisyyttä löytyi kotikaupungista. Uusi puoli elämästä levittäytyi hänen eteensä, kun hän alkoi toimia ruokapankin avustusten jakajana.
Hihnala vie kaksi kertaa viikossa avustuspussin sellaisten ihmisten kotiin, jotka eivät itse kykene noutamaan sitä.
− Tällaisia henkilöitä ovat esimerkiksi vanhukset ja liikuntarajoitteiset. Mielestäni ruokapussin viemisen on oltava enemmän kuin vain tavaroiden heitto ovesta sisään. Samalla on hyvä kohdata ihminen silmästä silmään, mikäli toinen osapuoli niin toivoo.
Hihnala on yllättynyt erityisesti ihmisten yksinäisyydestä.
− Monille ainoa juttukumppani ja ystävä on televisio, joka pauhaa usein niin kovaa, ettei asukas tahdo kuulla edes ovikelloa.
Eräs kohtaaminen jäi Hihnalan mieleen erityisen koskettavana.
− Avustuspussin saaja sanoi minulle liikuttuneena olleensa epävarma siitä, osaako hän edes puhua oltuaan niin pitkään ilman juttuseuraa. Se oli pysäyttävää. Kenenkään meistä ei pitäisi joutua olemaan yksin vastoin omaa tahtoaan.
Juttuseurana ja tukihenkilönä virastokäynneillä
Hihnala toimii myös kolmen syrjäytyneen ihmisen tukihenkilönä. Hän avustaa heitä muun muassa virastokäynneissä ja järjestää kyyditysapua.
− Olen muutoinkin käytettävissä, jos he haluavat jutella. Meillä ei ole mitään säännöllistä tapaamisaikataulua, eli olemme yhteydessä tarpeen mukaan.
Aktiivinen seinäjokelainen on mukana myös seurakunnan hautauksen ohjauksessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vapaaehtoinen henkilö hoitaa hautauksen yhteydessä suntion tehtävät.
− Kyseessä on varsin ainutlaatuinen toimintamuoto, jonka käynnistivät veturinkuljettajat seurakunnan kanssa muutamia kymmeniä vuosia sitten. Nyt meitä on toiminnassa mukana kaikkiaan kaksitoista henkilöä.
− Koen tehtävän antoisana. Vaikka ympärillä on luonnollisesti paljon surevia ihmisiä, pyrin panoksellani auttamaan heitä raskaana päivänä.
Hihnala toimii lisäksi muun muassa Seinäjoen seurakunnan diakoniatoimikunnan puheenjohtajana sekä on yksi Yhteisvastuu-keräyksen aktiiveista.
− Järjestämme ympäri vuoden paljon erilaisia tapahtumia kuten ruokailuja. Suunnittelemme jatkuvasti myös uusia hyväntekeväisyystempauksia.
Itsekkyys harmittaa
Hihnala kokee saaneensa vapaaehtoistyön kautta paljon. Samalla maailmankuva on muuttunut.
− Tämä on ollut sydäntä lämmittävää toimintaa, olisin varmasti itsekeskeisempi ihminen ilman vapaaehtoistyötä. Toisten auttaminen on äärettömän antoisaa, se on avannut silmiäni katsomaan maailmaa aiempaa laajemmin.
Nykypäivän elämänmenoon seinäjokelainen kaipaa lisää välittämistä.
− Monet yksinäiset ja syrjäytyneet eivät pidä itsestään ääntä, he ovat tavallaan antautuneet osaansa. Tämän vuoksi on tärkeää mennä heidän luokseen, kuulla heitä ja olla läsnä, Hihnala painottaa.
Pohjalaista harmittaa omaa etuaan sumeilematta ajavien toiminta.
− En voi sietää sellaista. Ihmisten olisikin muistettava katsoa asioita myös lähimmäisen kannalta. Olemme täällä kaikki tavallaan yhteisellä asialla. Kun parempiosaisilla on mahdollisuus auttaa, olisi hienoa jos he toimisivat sen mukaan.
Kuva: Niina Kaartinen. Ruoka-apukassien vieminen tarvitseville on avannut Juhani Hihnalan silmät ihmisten yksinäisyydelle.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.
***