Milloin jäit eläkkeelle? Kuinka pitkä oli työrupeamasi seurakunnan palveluksessa? Millaisia töitä teit?
Jäin eläkkeelle Kuopion Alavan seurakunnan diakoniatyöntekijän virasta 1.4.2013. Tulin Alvalle töihin syksyllä 1988. Olin sitä ennen ollut diakoniatyön viransijaisena kolme vuotta Kuopion Männistön seurakunnassa. Sitä ennen taas olin hoitanut muutaman vuoden pyhäkoulusihteerin osa-aikaista hommaa.
Kerro lyhyesti työurastasi
Tein molemmissa seurakunnissa perusdiakoniatyötä lähiössä. Vuodesta -91 työskentelin Neulamäkeen vasta rakennetun lähiön työntekijänä. Siitä työstä jäin eläkkeelle. Neulamäen alue on sosiaaliselta rakenteeltaan hyvin heterogeeninen. Alueella on paljon omistusasuntoja, omakotitaloja, rivitaloja ja kerrostaloja. Siellä on myös paljon isoja vuokratalokeskittymiä.
Alueen työttömyysaste on ollut 1990-luvun lamasta lähtien koko ajan yli 20 %. Päihde- ja mielenterveyskuntoutujia alueella asuu paljon, samoin maahanmuuttajia. Ihmisten kaikkinainen hätä ja ahdinko tulivat tutuksi. Monet löysivät tiensä seurakunnan vapaaehtoisiksi, kun he tulivat ensin itse kohdatuiksi ja huomasivat, että seurakunta auttaa ja välittää. Siinä sitä työsarkaa riitti ihan kiitettävästi.
Minkälainen koulutus sinulla on? Kuinka hyvin se antoi eväitä työelämään?
Olen koulutukseltani diakonissa. Sairaanhoitajan pohjakoulutus antoi mielestäni hyvän perustan erilaisten ihmisten kohtaamiseen. Varsinkin työn alkuaikoina ihmisten terveydenhoidolliset asiat olivat aika iso osa työn kuvaa. Diakoniatyön luonne tosin muuttui 1990-luvun laman myötä ihan toisenlaiseksi, mitä se oli ollut aikaisemmin. Silloin piti alkaa ottaa selvää ja opetella hyvin moninaisia sosiaaliturvaan liittyviä asioita. Iso osa työtäni olikin sitä, että autoin ihmisiä omien oikeuksiensa ajamisessa eri viranomaispaikoissa ja byrokratian sokkeloissa.
Mikä oli työurasi tiukin paikka?
Surullista ja turhauttavaa oli, kun maahanmuuttajatyön kunnollinen organisoiminen ei edennyt 90-luvun puolivälissä. Työryhmäni ajoi asiaa ponnekkaasti, mutta seurakuntayhtymän päättäjät eivät asialle syttyneet. Toinen kurja ja voimia vienyt tilanne tuli eteen pari vuotta ennen eläkkeelle jäämistäni, kun talouden saneerauksen seurauksena menetin läheisen työparini ja jäin diakoniatyöntekijänä yksin vaikealle ja haasteelliselle työalueelle.
Mikä oli erityisen hauskaa ja mukavaa?
Hauskaa ja mukavaa oli paljon. Erityisen hauskaa oli yhdessä eläminen ja kaikenlainen toiminta Ystäväntuvan vapaaehtoisten kanssa. Suuri ilo olivat muutamat erittäin hyvät työtoverit työalasta riippumatta. Monenlaisia hauskoja tempauksia keksimme ja järjestimme yhdessä.
Mitkä olivat hyvät huonot puolet työssä?
Vuosia sitten oli diakoniaopiskelijoita alaosastomme vieraana. Meitä virassa olleita työntekijöitä pyydettiin vastaamaan lyhyesti noihin samaisiin kysymyksiin. Samoin kuin silloin, voin vastata kysymykseen yhdellä sanalla: vapaus. Vapaus on ollut työn suurin ihanuus ja suurin raskaus.
Mistä ammensit voimaa jaksamiseen?
Minulle diakoniatyö itsessään oli paljon voimia antavaa. Ihmisten kohtaaminen niin, että tuntee samalla Pyhän Hengen läsnäolon, on merkillistä ja merkityksellistä. Jumala, usko, hiljaisuuden viljely, retriitit, hengelliset matkakumppanit, yhteinen rukous vapaaehtoisten kanssa, heidän esirukouksensa, perhe, ystävät… kaikki nämä ovat kantaneet.
Miten kirkko on muuttunut työskentelyaikanasi?
Byrokratia on lisääntynyt valtavasti. Liian tiukat toimintasuunnitelmat estävät luovuutta ja spontaanisti syntyvää toimintaa. Ennätin nähdä työurani aikana sekä kirkon vaurastumisen että köyhtymisen alkamisen. Viimeksi mainittu on ihan tervetullut vaihe, ettei perusta unohtuisi.
Mihin suuntaan toivot kirkon ja oman työalan kehittyvän?
Toivon, että byrokratia ja työntekijäkeskeisyys vähenevät. Että seurakuntalaiset saavat entistä enemmän tilaa toimia ja vaikuttaa yhteisössä, jonka jäseniä ovat. Että rakkautena vaikuttava usko saisi näkyä ainakin välähdyksittäin teoissa. Että köyhiä ja syrjään sysättyjä ei enempää unohdettaisi seurakuntien yhteisöistä.
Minkä viisauden tai elämänohjeen antaisit kirkon työntekijöille?
Nyt tulee mieleen tuo edelläkin siteeraamani Paavalin sana: Tärkeintä on rakkautena vaikuttava usko.
Onko joku esimies jäänyt erityisesti mieleesi, miksi?
Edellinen kirkkoherramme Alpo Valkeavaara on jäänyt mieleeni ihmisenä ja esimiehenä, joka kuunteli ja kuuli työntekijää. Tuli tunne, että hän todella välitti siitä, miltä minusta tuntui. Hän uskalsi kuunnella ja ottaa vastaan rankkojakin mielipiteitäni. En tuntenut tulevani torjutuksi.
Mitä harrastat ja puuhailet eläkkeellä?
Tällä hetkellä minulle tärkeitä asioita ovat perhe ja ystävät. Neljä ihanaa, pientä lastenlasta ovat ykkössijalla. Päivittäinen rukousmietiskely, hiljaisuuden viljely, retriittityö ja siihen liittyvä ihana yhteisö ovat kuitenkin elämäni pohja ja perusta. Neulon, virkkaan, huovutan ja teen kaikenlaisia kädentöitä. Yritän, nyt kun aikaa on, pitää fyysisestä voinnistani parempaa huolta ja liikkua.
Ilmoita asiavirheestä