Tampereen Hervannan alueella työskentelevä seurakunnan nuorisotyönohjaaja Anna-Lisa ”Annuska” Laurén pääsi aloittamaan vajaa vuosi sitten Kuortaneella kirkon työntekijöille suunnatun kuntoutuksen, josta hänelle jäi käteen paljon merkittäviä oivalluksia ja uutta virtaa.
– Olen aina ollut äkkinopea ihminen. Tartun herkästi toimeen, jopa muidenkin puolesta. Kuntoutuksessa opin hiljentymistä, pysähtymistä ja rentoutumista. Tajusin, mitä kaipaan. Oivalsin myös, että minulla on aikaa sille, mille vain päätän järjestää aikaa, Laurén kelaa kuluneen vuoden antia.
– Kokemus oli aivan uskomaton. Kokonaisuus oli tarkasti ja onnistuneesti rakennettu. Siinä huomioitiin ihminen sekä fyysisenä, psyykkisenä että hengellisenä olentona.
Kyseessä oli Haapaniemen hiippakuntakartanossa ja Kuortaneen urheiluopistolla järjestettävä Kirkon eläkerahaston rahoittama kirkon työntekijöiden varhaiskuntoutus. Siihen kuuluu kolme läsnäolojaksoa Kuortaneella: Kaksi viikkoa elokuussa, viikko marraskuussa ja viikko toukokuussa.
”Olimme saamapuolella, myös hengellisesti”
Annuska Laurén on aina ollut liikunnallinen. Välillä hänelle kuitenkin tulee kausia, jolloin hän ei saa itsestään oikein mitään irti.
– Tajuan, miten hyvää liikunta tekee ja miten se vahvistaa myös henkistä jaksamistani. Kun itseään ei tästä huolimatta saa liikkeelle, tulee huono omatunto. Reilu vuosi sitten valittelin työterveyshoitajalle aikaansaamattomuuttani ja hän ehdotti kuntoutusta. Innostuin ideasta kovasti.
Laurénia riemastutti se, että kirkon työntekijöiden omassa kuntoutuksessa myös hengellinen puoli huomioitiin hyvin. Jokainen aamu alkoi hiljentymisellä ja aamuhartaudella. Jokainen kuntoutusjakso päättyy ehtoollismessuun.
– Kuntoutuksessa oli tilaa olla auki omien hengellisten ajatustensa kanssa. Työssä olemme yleensä aina antamassa, mutta kuntoutuksessa olimme saamapuolella. Olimme vastaanottamassa monenlaisia hengellisesti ruokkivia ajatuksia. Hengellisyys oli lepoa.
Erilaiset hengelliset painotukset eivät Laurénin mukaan nousseet mitenkään esille.
– ”Yksi koko” sopi hämmästyttävästi kaikille. Kukaan ei kokenut ohjelmaa yli- tai alihengelliseksi, Laurén kuvaa.
”Olisinpa päässyt tähän kuntoutukseen jo nuorempana”
Kuntoutusvuosi käynnisti Annuska Laurénissa prosessin, joka kantaa hedelmää pitkään. Hän sai toivomaansa uutta tsemppiä säännölliseen liikkumiseen, tietoa ravinnosta ja säännöllisen syömisen vaikutuksista hyvinvointiin sekä motivaation raivata henkilökohtaiseen kalenteriin aikaa huolenpidolle omasta itsestä.
Positiivinen huoli hänellä on siitä, siirtyvätkö oivallukset konkreettisesti osaksi arkea.
– Olisin hyötynyt tästä kuntoutuksesta vielä enemmän, jos olisin päässyt mukaan jo kymmenen vuotta sitten, viisikymppisenä, Laurén pohtii.
60-vuotiasta kuormittaa elämässä moni muukin asia kuin työelämän jatkuva muutos ja tietotekniikan haasteet. Puoliso voi sairastella, omat iäkkäät vanhemmat tarvitsevat ehkä paljon huolenpitoa, lapsenlapset vaativat aikaa ja huomiota.
– Ikääntyneiden työnkuvia pitäisi tarkistaa niin, että he saisivat juuri heille sopivan ja työyhteisöä parhaalla tavalla palvelevan roolin. Kokeneella työntekijällä voi olla paljon annettavaa, vaikka fyysinen jaksaminen, nopeus tai tekninen perässä pysyminen heikkenisivätkin.
– Muualla maailmassa 70-vuotiaat saavat johtajan paikkoja firmoissa ja elämänkokemus katsotaan plussaksi. Toivoisin samaa asennetta Suomeenkin, Laurén toteaa.
Kuva: Jussi Peräaho.
Lisätietoa kirkon työntekijöiden varhaiskuntoutuksista löydät jutusta: Mitä minulle kuuluu?
Ilmoita asiavirheestä