Kotimaa Pro teki kirkkoherroille kyselyn liittyen seurakuntarakenneuudistukseen ja tulossa olevaan yhtymämalliin. Kirkkoherrojen vastauksissa nousi esille monia kysymyksiä ja pelkoja, joihin kirkkohallituksen seurakuntarakenteiden kehittämishankkeen projektipäällikkö Terhi Jormakka nyt vastaa.
1. Joillakin paikkakunnilla on viime vuosina purettu seurakuntayhtymiä, lakkautettu seurakuntia ja tehty alueelle yksi iso seurakunta. Näin esimerkiksi Salossa, Mikkelissä, Jyväskylässä, Seinäjoella ja Rovaniemellä. Jos uusi yhtymämalli hyväksytään kirkolliskokouksessa, mikä on näiden seurakuntien kohtalo? Onko riittävän isoilla yksittäisillä seurakunnilla mahdollisuus jäädä uudessa mallissa yhtymien ulkopuolelle vai joudutaanko ne hajottamaan jälleen useiksi seurakunniksi, jotka muodostavat yhtymän?
– Uudistuksen merkittävä peruslinjaus on, että tulevaisuudessa kaikki seurakunnat kuuluvat yhtymiin eikä tähän ole luvassa poikkeuksia. Vaikka kirkossa on seurakuntia, jotka todennäköisesti ainakin lähitulevaisuudessa tulisivat toimeen itsenäisinä seurakuntina, lakiesitystä valmisteltaessa on arvioitu, että yksi lainsäädäntölinja on kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisin. Käytännössä uuden lainsäädännön väljyys mahdollistaa kuitenkin lukemattoman määrän erilaisia rakennemalleja. Seurakunnan ja yhtymän välinen vastuunjako voi vaihdella riippuen seurakuntien määrästä ja koosta, etäisyyksistä, kaksikielisyydestä tai muista erityispiirteistä.
– Esityksessä on säilytetty mahdollisuus seurakunnan osa-aluehallintoon. Näin ollen isojen seurakuntien purkaminen ei ole välttämätöntä. Seurakunnan osa-aluetta voidaan kutsua esimerkiksi kappeli- tai alueseurakunnaksi tai seurakuntapiiriksi.
2. Muokataanko uudistuksen myötä uusiksi myös olemassa olevia seurakuntayhtymiä?
– Uudistus koskettaa laajasti koko kirkkoa. Yksikään seurakuntayhtymä tai seurakunta ei voi jäädä muutoksessa sivustaseuraajaksi. Esitetyn lakiuudistuksen myötä tulee arvioitavaksi paitsi uusien seurakuntayhtymien kokoonpano myös mm. olemassa olevien seurakuntayhtymien toiminta ja käytänteet sekä nykyisten seurakuntien alarakenteiden toimivuus.
– Uudistuksen yhteydessä voidaan tehdä muutoksia seurakuntajakoon. Näin ollen vuosien varrella syntyneet kappeliseurakunnat ja seurakuntapiirit voivat perustelluista syistä palautua seurakuntayhtymään kuuluviksi seurakunniksi, mikäli tietyt ehdot täyttyvät. Näitä ehtoja ovat, että palautuminen on uudistuksen tavoitteiden mukaista, taloudellisesti ja toiminnallisesti mahdollista ja että paikallisissa päättävissä elimissä (kappeli- tai piirineuvostot) palautuminen katsotaan tarkoituksenmukaiseksi ratkaisuksi. Siirtymävaiheessa seurakuntajaosta päättää kirkkohallitus.
3. Yhtymän seurakunnille tulee yhteinen talous. Siirtyykö kaikkien seurakuntien omaisuus yhtymälle?
– Kyllä. Esityksen mukaan seurakuntayhtymää perustettaessa seurakuntien omaisuus siirtyy seurakuntayhtymän omaisuudeksi. Seurakunnalle saatuja vapaaehtoisia rahastoja, jotka on perustettu määrättyjä tarkoituksia varten tai lahja- tai testamenttivaroin, käytetään kuitenkin edelleen niiden tarkoitusten ja ehtojen mukaisesti kunkin yksittäisen seurakunnan hyväksi.
4. Miten taataan oikeudenmukainen edustus, riittävät resurssit ja riittävä päätösvalta hyvin pienille seurakunnille yhtymissä, joihin kuuluu myös suuri seurakunta?
– Esitetty uusi seurakuntayhtymä määrää kirkollisveroprosentin sekä päättää kirkollisverojen ja muiden yhteisten tulojen jakamisesta seurakuntayhtymään kuuluville seurakunnille esimerkiksi jäsen- tai asukasmäärän, toiminnan vilkkauden, kirkollisten toimitusten määrän tai muiden perussäännössä sovittujen erityisperusteiden mukaan. Tulonjakomallit on mahdollista sopia siten, että suurten ja pienten seurakuntien liittyessä samaan talousyksikköön, myös pienemmillä yksiköillä on taloudelliset mahdollisuudet selvitä. Lisäksi perussääntökirjauksilla voidaan huolehtia esimerkiksi siitä, että seurakuntien oma varainhankinta on mahdollista ja talkootyön hyödyt on kohdennettavissa lähiyhteisöön.
– Kaikkein suurimmissa seurakuntayhtymissä yhteisen kirkkovaltuuston jäsenten määrää on vähennetty nykylainsäädännön mukaisesta jäsenmäärästä. Tämä tasaa erikokoisten seurakuntien edustajien määrää.
– Lainsäädännön keinoin on siis pyritty turvaamaan pienten seurakuntien asemaa osana seurakuntayhtymää. Lainsäädäntö ei kuitenkaan pysty vastaamaan kaikkiin kysymyksiin. Suurimmat uhat – ja myös mahdollisuudet – liittyvät siihen, millaiseksi yhteistyö kullakin alueella muodostuu. Halutaanko aidosti etsiä ratkaisuja, jotka koituvat alueen yhteiseksi hyväksi vai pitäydytäänkö puolustamaan ja vahvistamaan oman seurakunnan etua. Tässä on myös iso haaste johtamiselle.
5. Miten pienten seurakuntien reuna-alueiden palvelut säilytetään tilanteessa, jossa ko. seurakunnilla ei ole juuri minkäänlaista päätösvaltaa yhtymien rahanjakoon?
– Riippumatta uuden yhtymämallin hyväksymisestä tai hylkäämisestä seurakuntien väliset taloudelliset erot kärjistyvät koko ajan. Esityksen tavoitteena on eri alueiden entistä parempi taloudellinen tasa-arvoisuus ja perustoimintaedellytysten turvaaminen koko maassa. Seurakuntayhtymille luodaan säädöstasolla velvollisuus huolehtia siitä, että seurakunnilla on toimintaansa tarvittavat resurssit.
– Jotta seurakunnat voisivat käytännössä kantaa vastuuta perustehtävän toteuttamisesta, on luotava sellainen talousrakenne, joka varmistaa riittävät taloudelliset resurssit myös heikommassa taloudellisessa tilanteessa oleville seurakunnille. Ajattelutapa nousee kirkon perussanomasta.
6. Monissa paikoissa seurakuntayhtymistä on luovuttu siksi, että hallintorakenne koettiin jäykäksi, raskaaksi ja vanhanaikaiseksi. Millä tavoin Uusi seurakuntayhtymä 2015 poikkeaa vanhasta yhtymämallista? Miltä osin se on notkeampi?
– Uusi seurakuntayhtymä 2015 kehitettiin nykyisen seurakuntayhtymämallin pohjalle ottamalla mukaan parhaita ja eniten kannatusta saaneita piirteitä uudistuksen alkuvaiheessa esillä olleesta rovastikuntamallista sekä nykyisestä kappeliseurakuntamallista. Uusi puitelainsäädäntö mahdollistaa sekä kiinteän että väljän yhtymämallin. Väljä malli tarkoittaa kevytrakenteista yhtymää.
– Uudessa mallissa yhtymällä on vain viisi lakisääteistä tehtävää. Mikäli seurakunnat yhdessä sopivat, yhtymälle voidaan siirtää muitakin tehtäviä. Mutta nämä viisi lakisääteistä tehtävää ovat: verotulojen jako seurakuntien kesken, omaisuuden ja talouden hoito, henkilöstöhallinto, arkistotoimi ja kirkonkirjojen pito.
– Uudessa mallissa työnantajana on aina seurakuntayhtymä. Esitys mahdollistaa työvoimaresurssien joustavan kohdentamisen yhtymän seurakuntien kesken sekä henkilöstön liikuteltavuuden tarvittaessa seurakuntarajojen yli.
– Myös johtamisvastuut muuttuvat. Jatkossa seurakuntayhtymän ylimpänä johtajana toimii yhtymärovasti. Hän on muiden kirkkoherrojen hallinnollinen esimies sekä myös yhtymän talouden ja hallinnon johtavan viranhaltijan esimies. Näillä säännöksillä halutaan vahvistaa seurakuntayhtymien pastoraalista johtamista.
– Lisäksi uudistuksen yhteydessä esitetään monia pienempiä muutoksia. Esimerkiksi kirkon päätöksentekojärjestelmää on kritisoitu alistussäännöksistä, jotka hidastavat asioiden etenemistä. Uudistus purkaa monia näistä alistusmenettelyistä.
7. Uuden yhtymän johtamismalli sekä yhtymärovastin tehtävä, rooli ja asema ovat jääneet kirkkoherroille epäselväksi. Kerrotko tarkemmin, mitä yhtymärovastin tehtävään kaavaillaan kuuluvan?
– Yhtymärovastin tehtävistä säädetään kirkkojärjestyksessä, mutta tehtäväkenttä voi olla yhtymän koosta ja sille uskotuista tehtävistä riippuen eri laajuinen. Yhtymärovasti voi olla joko osa-aikainen tai kokoaikainen. Yhtymärovastin virka täytetään neljän vuoden määräajaksi. Nelivuotiskausien määrää ei ole rajattu.
– Yhtymärovastin valintatapa riippuisi siitä, olisiko perustettu virka kokoaikainen vai osa-aikainen. Kokoaikaisen yhtymärovastin valintaan sovellettaisiin kirkkoherran välillistä vaalia koskevia säännöksiä. Käytännössä siis tuomiokapituli antaisi yhtymälle lausunnon hakijoista ja yhtymärovastin vaalin toimittaisi yhteinen kirkkovaltuusto. Jos yhtymärovastin virka olisi seurakuntayhtymän perussäännössä määritelty osa-aikaiseksi, tuomiokapituli määräisi yhden seurakuntayhtymään kuuluvien seurakuntien kirkkoherroista yhtymärovastiksi.
– Yhtymärovasti toimisi seurakuntayhtymän yhteisen toiminnan ja hallinnon johtajana, kirkkoherrojen hallinnollisena esimiehenä ja hallintojohtajan esimiehenä. Yhtymärovasti vastaisi yhdessä kirkkoherrojen kanssa henkilöstön lomajärjestelyistä. Yhtymärovastin vastuulla olisi myös yhtymään kuuluvien seurakuntien yhteistoiminnan edistäminen ja esimerkiksi yhtymän strategiaprosessien johtaminen. Tarvittaessa yhtymärovasti hoitaisi myös piispan hänelle delegoimia tehtäviä kuten nykyiset lääninrovastit.
8. Voiko seurakuntayhtymiä perustaa eri suuntiin mihin mahdolliset kuntaliitokset suuntautuvat?
– Kyllä voi siinä mielessä, että samaan yhtymään voi kuulua seurakuntia usean kunnan alueelta eikä seurakuntayhtymien koolle aseteta esityksessä kriteerejä. Saman kunnan alueella sijaitsevien seurakuntien on kuitenkin kuuluttava samaan seurakuntayhtymään. Koska seurakuntayhtymien ulkorajat noudattavat kuntarajoja, kuntien kanssa tehtävä yhteistyö on luontevaa jatkossakin.
9. Aiemmin kirkkohallitus kannusti yhdistyviä seurakuntia muodostamaan yhden seurakunnan, ei yhtymää. Miksi kirkkohallituksen täysistunto muutti näkemystään tässä asiassa muutama vuosi sitten ja kääntyikin yhtymämallin puolelle?
– Jo pidemmän ajan kuluessa oli havaittu, että kirkon sisäisen ja ulkoisen toimintaympäristön muutokset aiheuttavat ongelmia, joita nykyisillä rakenteilla ei pystytä tyydyttävästi ratkaisemaan. Tarvittiin siis seurakuntarakenteiden perusteellista kokonaistarkastelua. Kuntien suurenemisen myötä seurakuntien koko on kasvanut ja kasvaa monin paikoin niin suureksi, että yhteisöllisyys ei voi luontevasti toteutua. Yhteisöllisyys on kuitenkin kirkon olemuksen ytimessä.
– Uudistuksen perusajatus on se, että seurakunnan luonne hengellisenä yhteisönä toteutuu parhaiten suhteellisen pienessä alueellisessa yksikössä. Sen sijaan talous- ja henkilöstöhallinto, hautausmaa- ja kiinteistötoimi sekä viestinnän tukitoimet ja tietohallinto voidaan toteuttaa suuressa yksikössä tehokkaasti, ammattitaitoisesti ja taloudellisesti.
– Uudistus tähtää myös lähidemokratian vahvistamiseen. Esityksen mukaan esimerkiksi seurakuntaneuvosto voi vapaasti valita keskuudestaan puheenjohtajan, joka voi olla joko kirkkoherra tai luottamushenkilö. Seurakuntaneuvoston uudeksi tehtäväksi säädettäisiin, että sen on pidettävä huolta seurakunnan jäsenten edellytyksistä osallistua ja vaikuttaa seurakunnan toimintaan muun muassa tiedottamalla, selvittämällä jäsenten mielipiteitä, edistämällä jäsenten oma-aloitteista toiminnan suunnittelua ja valmistelua sekä järjestämällä yhteistyötä seurakunnan tehtävien hoitamiseksi. Esitys pyrkii mahdollistamaan seurakunnille laajan itsehallinnon.
10. Voitaisiinko kirkollisverot koota hiippakuntatasolla tai koko kirkon tasolla, jolloin seurakunnat olisivat riippumattomia kuntarajoista ja kuntien yhdistymisistä ja voisivat muodostaa tarkoituksenmukaisia yhtymiä niin kooltaan kuin alueellisesti?
– Periaatteessa kyllä. Tämä merkitsisi kuitenkin sitä, että kirkollisveroprosentti määrättäisiin keskitetysti ja se olisi kirkon jäsenille kyseisessä hiippakunnassa tai koko valtakunnassa sama. Tällöin paikallisia tarpeita ei olisi mahdollista huomioida. Tällä hetkellähän kirkollisveroprosentit määräytyvät tarpeen mukaan ja vaihtelevat suuresti. Lisäksi käytäntö johtaisi todennäköisesti siihen, että kirkollisveron jakautumisesta seurakuntien kesken päättäisi kirkollisveroprosentin määräävä viranomainen, jolloin kansanvaltaisuus ei millään muotoa toteutuisi.
Lue myös: ”Kristus palaa ennen kuin hallinto selkiää”
Ilmoita asiavirheestä