Mikko Ketolan mukaan katolinen kirkko kääntyi konsiilin myötä maailmaan päin.
– Tämä näkyi messusta alkaen siinä kuinka pappi kääntyi seurakuntaan päin. Suhtautuminen toisiin uskontoihin, ekumeniaan ja yhteiskuntaan muuttui avoimemmaksi, Ketola summaa.
Ajalle tyypillinen uudistushenki meni osan katolilaisista mielestä liian pitkälle, osa ajatteli, että uudistuksia on saatu tarpeeksi. Ketolan mukaan kirkolliskokouksen asialistalta pudotettiin liian arkaluontoiseksi koettuja asioita.
– Toivottiin, että konsiilissa olisi puhuttu seksuaalietiikasta esimerkiksi pappien selibaatista ja ehkäisystä, mutta ne jätettiin pois varmaankin liian arkaluontoisina. Myös Marian asemaa kirkossa olisi haluttu vahvistaa. Ehkä se jätettiin käsittelemättä vähän samantapaisista syistä. Messu-uudistuksen radikaaleimmista kokeiluista jouduttiin ajan mittaan luopumaan, koska ne aiheuttivat närää konservatiivisemmilla tahoilla.
Ketola nostaisi yksittäisistä uudistuksista muita tärkeämmäksi suhtautumisen juutalaisuuteen.
– Kaikenlaisen antisemitismin torjuminen on varmasti ollut yksi merkittävimmistä asioista. Juutalaisvastaisuuden perinne oli aiemmin katolisessa kirkossa vahva. Kirkossa on edelleen juutalaisvastaisia piirejä, vaikka ne ovatkin marginaalisia.
Antisemitismi on noussut julkisuuteen erityisesti kirkolliskokouksen torjuneen ja katolisesta kirkosta ulossuljetun Pyhän Pius X:n veljeskunnan kohdalla. Veljeskunnan piispa Richard Williamson kiisti muutama vuosi sitten Ruotsin television haastattelussa Saksan toisen maailmansodan aikaisten kaasukammioiden olemassaolon.
Taistelu toisen konsiilin perinnöstä on jatkunut 1960-luvulta tähän päivään.
– Hans Küng, liberaalin puolen suuri edustaja, on ollut vahvasti sitä mieltä, että konsiilin tuloksia on vedetty takaisin ja kirkkoon tarvittaisiin kolmas konsiili jatkamaan työtä. Paavi Benedictus XVI on puhunut paljon siitä, ettei kirkolliskokous ollut mikään suuri murros eikä kirkko suuresti muuttunut vaan konsiilia edeltävän kirkon ja sen jälkeisen kirkon välillä on selvä jatkuvuus.
– On paljon sellaisia, jotka pelkäävät, että uudistusten myös on menetetty jotakin arvokasta. Sitten on niitä, joiden mielestä kirkolliskokouksessa ei menty tarpeeksi pitkälle, tämä on kamppailu joka varmasti jatkuu lähes iankaikkisesti.
Lue myös:
Katolinen kardinaali: Parempi ristiriita kuin jakautuminen
”Vatikaanin II konsiili ollut siunaus kirkolle
”