Kirkkohallituksen täysistunto hyväksyi tiistaina oikeudellisen selvityksen avioliittolain muutoksen vaikutuksista kirkolle.
Sen mukaan lakimuutos ei luo papeille velvollisuutta vihkiä samaa sukupuolta olevia avioliittoon. Jos pappi kuitenkin vihkii samaa sukupuolta olevat, avioliitto on pätevä. Lue Kotimaa24:n uutinen päätöksestä täältä.
Täysistunnon jäsenet kirkkoherra Kalervo Salo ja kansainvälinen asiantuntija Tarja Kantola jättivät päätökseen eriävän mielipiteen.
Kantolan mukaan hän ja Salo esittivät, että selvitys olisi palautettu käsittelyyn.
– Sitä ei kuitenkaan voitu tehdä, jotta se ehtisi kirkolliskokouksen marraskuiseen istuntoon, Kantola sanoo Kotimaa24:lle.
Eriävän mielipiteen mukaan selvityksessä on jätetty ottamatta huomioon keskeisiä oikeusperiaatteita. Kantolan ja Salon mukaan vihkimisoikeutta on käsitelty lähinnä papin vihkioikeuden tai vihkivelvollisuuden näkökulmasta. Kirkon jäsenten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulma sen sijaan on heidän mielestään sivuutettu kokonaan.
Kantola ja Salo ovat selvityksen kanssa yhtä mieltä siitä, että kirkko voi omista opillisista lähtökohdistaan rajoittaa samaa sukupuolta olevien kihlaparien oikeuksia. Heidän mukaansa tämä edellyttäisi kuitenkin asian säätämistä kirkkolaissa.
Jos näin ei tehdä, pappi ei Kantolan ja Salon mukaan syyllisty mihinkään moitittavaan vihkiessään samaa sukupuolta olevia avioliittoon. Avioliiton vihkimisen tai siunaamisen kaavan soveltaminen ei myöskään heidän mukaansa anna tuomiokapitulille mahdollisuutta rangaista pappia.
”Samoin on katsottava, että kaikilla morsiuspareilla sukupuolisesta suuntautumisestaan riippumatta on oltava yhdenvertaiset mahdollisuudet tulla kirkossa vihityksi avioliittoon tai saada jo solmitulle avioliitolleen kirkollinen siunaus, mikäli tätä oikeutta ei ole lailla rajoitettu”, Kantola ja Salo kirjoittavat.
He viittaavat perustuslain kohtaan, jonka mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä eikä ketään saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Kirkkokäsikirjan sitovuus puhuttaa
Eriävän mielipiteen mukaan selvityksessä ei pohdita riittävästi kirkkokäsikirjan asemaa oikeusnormina.
Kantola ja Salo kirjoittavat, että kirkkokäsikirjan ingressissä toistetaan kirkkojärjestyksessä mainitut kirkollisen vihkimisen ehdot ja että maininta sukupuolesta tulee esiin ainoastaan kaavan sanamuodoissa. Kirkolliskokouksen perustevaliokunnan lausunnon mukaan käsikirjan kysymykset sitovat pappia eikä hän voi itsenäisesti muuttaa niiden sanamuotoa.
Kantolan ja Salon mukaan selvityksessä on jätetty käsittelemättä kirkkokäsikirjan sanamuodoille katsotun sitovuuden suhde perustuslain, uuden avioliittolain ja kirkkolain sekä kirkkojärjestyksen säännöksiin.
Kantola ja Salo viittaavat seuraavaan perustuslain kohtaan: ”Jos asetuksen tai muun lakia alemmanasteisen säädöksen säännös on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, sitä ei saa soveltaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa.”
Vaikka käsikirjalla katsottaisiin olevan juridista sitovuutta, sitä ei siis voida Kantolan ja Salon mukaan soveltaa, jos se on ristiriidassa uuden avioliittolain kanssa. Tuomiokapituli ei kirjoittajien mukaan näin ollen voi kirkkokäsikirjan perusteella tuomita pappia, joka vihkii samaa sukupuolta olevan kihlaparin avioliittoon.
Kantola ja Salo huomauttavat myös, että vihkijänä pappi sekä hoitaa julkisen vallan käyttöä että harjoittaa uskontoa. Näiden tehtävien rajankäynti ei heidän mielestään tule lausunnossa selväksi. Tällä seikalla on Kantolan ja Salon mukaan merkitystä, kun arvioidaan pappiin kohdistuvia yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksia.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Selvitys: Papin ei tarvitse vihkiä sateenkaariparia – mutta jos pappi vihkii, liitto on pätevä
Ilmoita asiavirheestä