Taidemaalari ja piirtäjä Elina Merenmies on yksi viidestä taiteilijasta, joiden töitä on esillä tänään tiistaina Helsingin tuomiokirkon kryptassa avatussa yhteisnäyttelyssä Pyhä. Muut taiteilijat ovat Ola Kolehmainen, Mikko Paakkola, Ulla Remes ja Henry Wuorila-Stenberg.
Merenmieheltä on mukana 12 teosta, joista yksi on nimeltään Aamu.
– Olen työstänyt maalausta joitakin vuosia rennosti ja hitaasti. Halusin kuvata valon hetkeä metsässä. Ajattelen sitä erityisenä aamuna tai alkuna, joka tuottaa suurta iloa.
Onko ortodoksitaiteilija kenties maalatessaan ajatellut ylösnousemuksen aamua? Merenmies nauraa.
– Sinäpä sen sanoit.
Hän tähdentää kuitenkin, että uuden alku jokaiselle henkilökohtainen asia. Kuvien selittäminen ei ole tarpeellista.
Näyttelyn teema Pyhä tuntui Merenmiehestä niin luontevalta, että hän olisi voinut valita mukaan melkein mitkä työnsä tahansa.
– Kaikki elämä on pyhää. Ei pyhyyttä tarvitse alleviivata erikseen.
Helsinkiläinen taiteilija Elina Merenmies maalaa hitaasti. Kuva: Jukka Granström
Merenmiehen taide on unenomaista, fantasiaan taipuvaa ja aivan omanlaistaan nykytaiteen kentässä. Valo ja toivo eivät antaudu katsojalle helposti, sillä samalla on uskallettava katsoa varjoja ja pelottavaa peikkoakin. Niiden kautta puhe kulkee kärsimyksen teemaan, joka liikkuu Merenmiehen mielessä usein.
Kristittynä hän kertoo uskovansa, että kaikki kärsimys ja vaikeus kääntyy lopulta salatulla tavalla siunaukseksi. Mitä vanhemmaksi hän on tullut, sitä enemmän hän on ehtinyt tätä kokea. Elämänkokemus voi tuoda levollisuutta, joka pysyy olosuhteista riippumatta.
– Nuoret ovat usein hädissään, koska heillä ei ole vielä kokemusta vaikeuksien voittamisesta ja hyväksymisestä.
Ortodoksikirkossa vietetään joka päivä jonkun pyhän muistopäivää. Merenmies pysähtyy päivittäin häntä edellä kulkeneiden elämän äärelle ja lukee heidän vaiheistaan. Inspiroivatko pyhien elämät Merenmiestä myös taiteilijana?
– Olen maalannut joidenkin pyhien elämästä jo ennen kuin tiesin heidän olevan olemassakaan.
Kuvataide puhuu, kun äänet vaikenevat
Helsingin tuomiokirkon kryptan yhteisnäyttelyssä Ola Kolehmainen tutkii pyhän olemusta arkkitehtuurista inspiroituneen valokuvataiteen kautta ja Mikko Paakkola etsii puhtaan maalauksen perinteen avulla sakraalia tilaa. Henry Wuorila-Stenbergin taiteen ytimessä ovat tie, totuus ja elämä. Ulla Remeksen minimalistiset maalaukset ovat saaneet innoitusta Raamatun kertomuksista.
Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan vs. kirkkoherra Maija Kuoppala on kokenut kuvataiteen puhuvan, kun musiikki vaikenee ja sanat loppuvat.
– Taiteilijat ruokkivat ihmisen sielua ja nostavat meidät irti tästä jokapäiväisestä pakertamisesta. Taide avaa ikkunoita, opettaa katsomaan uudesta vinkkelistä.
Juuri avatussa näyttelyssä häntä koskettavat erityisesti Mikko Paakkolan neljä teosta, joiden kaikkien nimi on Nimetön.
– Näen niissä ristin, jokaisen eri värin keskellä. Toisissa se näkyy kirkkaana ja selkeästi, toisissa tuskin ollenkaan. Sellaista on elämä, mutta risti kuitenkin on.
Pyhä-näyttely Helsingin tuomiokirkon kryptassa 6.–25.7. ma–la kello 11–17 ja su kello 12–17. Osoite Kirkkokatu 18, ja esteettömästi kirkkosalista hissillä. Vapaa pääsy.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Ilmoita asiavirheestä