Porilainen eläkkeellä oleva liikemies Heikki Nummijärvi tuli 1980-luvulla uskoon. Pian hän alkoi saada kutsuja puhumaan, ensin kotiseuroihin ja myöhemmin saarnoja pitämään eri puolille Suomea.
Uskoontulostaan asti hän on käyttänyt liikenevän ajan ja voimat hengelliseen vapaaehtoistyöhön kotiseurakunnassaan, Gideoneissa ja Kansanlähetyksessä.
Äitienpäivänä hän saarnaa mielellään, koska suhde omaan äitiin oli hyvä. Kun Nummijärvi oli hyvästelemässä äitiään Satakunnan keskussairaalassa, tämä luki hänelle viimeisenä iltanaan Paimenpsalmin.
– Kun äiti kuoli, isälle tuli hätä: ’Pääsikö äiti taivaaseen?’ Sain lohduttaa isää kertomalla hänelle äidin viimeisistä hetkistä ja lukemalla isälle Paimenpsalmia: ’Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Vihreille niitylle hän minut johdattaa.’
Vapaudenristi kaikille äideille
Nummijärvi aikoo saarnassaan kerrata hieman äitienpäivän historiaa. Juhlaa ryhdyttiin viettämään Suomessa jo vuonna 1918. Liputuspäivä siitä tuli 1947.
Vuoden 1942 äitienpäivänä Suomen sotavoimien ylipäällikkö, marsalkka Mannerheim myönsi päiväkäskyllä kaikille Suomen äideille yhteisesti Vapaudenristin kunniamerkin.
Päiväkäskyn painettu kopio on edelleen kehystettynä monien kirkkojen seinällä. Nummijärvi pitää huomionosoitusta edelleen ajankohtaisena ja muistamisen arvoisena.
Mannerheim päättää kiitoksensa Suomen äideille näin: ”Olkoon se [vapaudenristi] tulevillekin sukupolville tunnustuksena äidin pyhästä kutsumuksesta kasvattaa tämän kansan lapsiin palava vapaudentahto, joka ikuisiksi ajoiksi on turvaava maallemme kalliisti lunastetun itsenäisyyden ja kansallemme sisäisen suuruuden.”
”Uskomme on Jumalan valinta”
Äitienpäivänä jumalanpalveluksen teemana on rukous. Evankeliumitekstissä Jeesus kehottaa pyytämään, etsimään ja kolkuttamaan.
– Tärkeintä on pyytää päästä Jeesuksen omaksi, Nummijärvi painottaa.
Hänen mielestään Jumalan löytämisessä olennaisinta on, että Jumala haluaa löytää meidät. Koska Jeesus on ristillä sovittanut syntimme, hän voi löytää meidät.
– Hän on seisoo ovella ja kolkuttaa. Meidän uskomme on Jumalan valinta.
Nummijärvi kuvaa rukousta köydeksi, joka vetää Jumalan ja ihmisen yhteen. Se ei kuitenkaan vedä Jumalaa alas, vaan ihmisen ylös.
– Meidän on opittava sanomaan Jeesuksen esimerkin mukaan: ’Älköön tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun.
Rukoussunnuntain tekstit ja virret löydät täältä.
Kuva: Satu Laiteri
Ilmoita asiavirheestä