Ensi sunnuntain evankeliumitekstissä Jeesus puhuu ansiottomista palvelijoista. Pyhän muutkin tekstit ovat vaikeita. Epistolatekstissä Paavali kirjoittaa savenvalajasta, joka muovaa toisen astian arkista ja toisen arvokasta käyttöä varten. Pielaveden kirkkoherra Arto Penttinen kamppailee tekstien kanssa lain ja evankeliumin välillä.
Jeesus sanoo, että kun olemme tehneet kaiken, olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.
– Onnistuessamme jäämme hyvän olon tunteeseen, vaan ei siihen kovin voi jäädä kellumaan. Jumalan valtakunnassa riittää työtä. Koko ajan rukoilemme, että Jumala lähettäisi lisää työntekijöitä elovainioille.
Penttinen pitää virrestä 173, jossa lauletaan: ”Tee Herra työsi ja täytä se itse.”
– On hyvä tuntea työ omaksi, mutta ei se lopulta ole omaa, vaan Jumalan. Jumala tekee myös meissä työtä.
Ensi pyhän teema ”Ansaitsematon armo” tuntuu Arto Penttisestä joka vuosi kummalliselta.
– Onko olemassa jotakin muutakin armoa, kuin ansaitsematonta?
Ansaitseminen ja ansainta on elämässä ja yhteiskunnassa läsnä joka paikassa. Ilmaisia lounaita ei ole.
Kerran Penttinen tiedusteli laitosvierailulla iäkkäältä rouvalta, ottaako hän ehtoollista. Rouva kysyi: ”Mitä se maksaa?” Pastori vastasi: ”Ei maksa meille mitään, se on jo maksettu.”
– Jos ensi pyhänä on pakko ajatella ansiota, niin millä armon voi ansaita? Ei millään muulla kuin synnillä. Eihän Jumala ainoaa Poikaansa maailmaan sen takia lähettänyt, että olemme hyviä ja menestyksekkäitä, Penttinen painottaa.
Armoon turvaudumme kuitenkin vasta silloin, kun tunnemme, että olemme vaillinaisia ja hölmöilemme.
– Itseä on vaikea armahtaa. Ihminen on lähimpänä täydellisyyttä hyväksyessään epätäydellisyytensä.
Luther-cd ja paavi Franciscus inspiroivat
Pielaveden suuri keltainen puukirkko kokoaa ensi sunnuntaina jumalanpalvelukseen Penttisen arvion mukaan 50–80 messuvierasta. Keski-ikä huitelee kuuden- ja seitsemänkymmenen paikkeilla.
– Messussa on luottamushenkilöiden ja vs. diakoni-lähetyssihteerin siunaaminen. Kirkkoon tulee ehkä vähän tavanomaista enemmän väkeä.
Arto Penttinen tuli Pielavedelle papiksi puolitoista vuotta sitten. Sitä ennen hän työskenteli 18 vuotta Maaningalla. Pielaveden kirkon saarnatuoliin hän on kiivennyt tuskin viittä kertaa. Hän saarnaa keskikäytävältä – ja ilman muistiinpanoja. Näin hän kokee saavansa suuren kirkon takaosassa istuviin ihmisiin paremman kontaktin.
– Saarnasin yli 20 vuotta paperista. Nyt en enää.
Saarnojensa lähdeaineistona hän käyttää paljon nettiä, jossa hän tekee aihehakuja ja lukee joskus myös toisten saarnoja. Hän lukee myös vanhaa saksalaista kommentaarisarjaa Das Neue Testament Deutsch ja postilloja.
Yksi tärkeimmistä inspiraation lähteistä on Luther-cd.
– Se on vertaansa vailla! Vaikuttuneena olen kuunnellut myös paavi Franciscuksen saarnoja. Niistä olen saanut paljon uutta näkökulmaa.
Tutustu Kirkkokäsikirjaan
Sunnuntaisin julkaistavassa Viikon saarna -sarjassa pappi kertoo tulevasta saarnastaan.
Selfie: Arto Penttinen
Ilmoita asiavirheestä