Kirkolliskokous hyväksyi Johanneksen evankeliumin viittomakielisen käännöksen. Samalla hyväksyttiin viikkomessun, hautaan siunaamisen ja kasteen käännös suomenruotsalaiselle viittomakielelle.
Kirkkohallituksen kuurojen ja kuulovammaistyön työalasihteeri Riitta Kuusi kertoo, että suomalaisen viittomakielen käännöstyö aloitettiin kirkossa kolmetoista vuotta sitten. Käännöstyössä on alusta asti ollut mukana äidinkieleltään viittomakielisiä.
Johanneksen evankeliumi täydentää tekstikokoelmaa, johon on aiemmin kuulunut muun muassa Isä meidän -rukous, Herran siunaus, uskontunnustus, kymmenen käskyä, ehtoollisen asetussanat ja lähetyskäsky. Samoin Luukkaan evankeliumi sekä messuun ja toimituksiin tarvittavat tekstit on käännetty 2000-luvulla.
Raamatuntekstejä on ollut käytössä Luukkaan evankeliumin ulkopuoleltakin.
– Jokaiselle sunnuntaille on olemassa evankeliumiteksti, vaikkei sitä löytyisi Luukkaan evankeliumista, Kuusi sanoo.
Suomenruotsiin perustuvaa viittomakielistä messuaineistoa hän pitää merkittävänä askeleena. Pienenpienelle kielivähemmistölle on käännetty messu omalla kielellä.
– Se oli isompi juttu kuin ajateltiin. Kyse on omasta kielestä eikä murteesta. Suomi ja ruotsi ovat lähtökielinä erilaisia.
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa työskentelee kuusi kuurojenpappia, joista yksi tekee ruotsinkielistä työtä. Porvoon ja Turun arkkihiippakunnissa kuurojenpapin alue menee hiippakunnan rajojen mukaan, mutta muualla alueet ovat suurempia. Isoissa seurakuntayhtymissä voi olla lisäksi kuurojen diakoniatyöntekijöitä.
Joissakin seurakunnissa pidetään niin kutsuttuja hiljaisia messuja eli viittomakielisiä jumalanpalveluksia. Kuusen mukaan niitä voi olla jollakin paikkakunnalla kerran kuukaudessa, kun toisaalla on ehkä kerran tai kaksi vuodessa. Kuurot ovat tavallisten paikallisseurakuntien jäseniä, ja osa käy jumalanpalveluksissa viittomakielisen tulkin kanssa..
Lue lisää viittomakielen käännöstyöstä kirkossa.
Ilmoita asiavirheestä